Tänään on ollut vielä aikalailla rokulipäivä, lenkkeily ottaa tosissaan voimille. Ninon kanssa käytiin päivällä pienellä happihyppelyllä ja samalla kaverin luona kylässä piipahtamassa hakemassa mulle "suurempia" vaatteita. Positiivinen yllätys oli Ninon kanssa,kuinka hienosti Nino käyttäytyi pikkumies Joonan kanssa. Nino kun ei juuri lapsiin ole tottunut, mutta todella rauhallisesti osasi olla tuollaisen alta kaksi vuotiaan seurassa!
Illalla tein Ninolle pienen peltojäljen kolmella kepillä, edelleenkään sillä ei kyllä ollut juuri lainkaan hajua pellolla jäljestämisestä. Toinen keppi löytyi ainoalta kunnon jäljestyspätkältä, viimeinen keppi aikalailla tuurilla. Sen ekan kepin löysin sitten mie ite,kun homma oli jo ohi. Oltiin sitten jo menossa autolle ja lähdössä kotia päin,kun hoksasin,että jotain puuttuu, PUHELIN,missä hiivatissa se on???? No jossain pellolla todennäköisesti,hämärä jo pukkasi päälle, ei kun vauhdilla etsimään sitä. Onneksi on koiran kanssa sen verran esineen-etsintä leikkejä leikitty, että etsi käskyllä lähdettiin haravoimaan peltoa. Mie soittelin isännän puhelimella koko ajan omaan numeroon,mutta ei mitään kuulunut. Puoli peltoa oli haravoitu,kun vihdoin Nino seisahtui jonkun kymmenen metrin päähän ja yllätys,yllätys siinähän se seistä tökötti mun puhelimen vieressä. Jes, ei ole hukkaan heitettyä harrastuksiin kulutettu aika!