Nino vietti taas päivänsä mummilla, kun mulla oli pitkä päivä ja Tomikin lähti jo aamulla kuudelta koulutusreissulle. Mikäpä siinä,kun on koiralle mieluisa hoitopaikka. Ruokapuoli oli tänään vaan ollut vähän arkisempaa, ihan vaan jauhelihasoppaa. ;0)
Mun piti käydä tallaamassa Ninolle jälki,ennen kun haen sen hoidosta,mutta pitkään työpäivään ja kylmenevään ilmaan vedoten oli luvallista jättää jälki väliin. Katsotaan huomenna. Lauantaina on seuran leikkimieliset maastokisat, minne meilläkin on tarkoitus uskaltautua, olisi ihan hyvä ottaa pitkästä aikaa pieni metsäjälki-treeni ennen sitä, mutta katsotaan nyt löytyykö aikaa ja intoa.
Tää ilta onkin mennyt melkein päivä-unia nukkuessa, iltalenkkikin meni juoruilun puolelle,kun tavattiin tuttuja lenkillä ja tottakai mie jäin suustani kiinni. Me taidetaan asua aika lailla villin luonnon keskellä,metsässä ei koskaan törmätä mihinkään elukoihin,mutta kotinurkilla näköjään sitäkin enemmän. Kun vihdoin päästiin lenkillä etiäpäin ja olin laskemassa Ninoa vielä kentälle vapaana juoksemaan, niin eiköhän pimeän kentän toiselta laidalta sännännyt rusakko ja kyllähän se vaan varmasti niin olisi käynyt,että sinne pimeyteen tuo hurttakin olisi kadonnut jos irti olisi ollut..
Niina oli tyhjennellyt puhelimestaan kuvia ja sieltä löytyi kuva Ninosta ja Sakusta autonpesussa, lenkille oltiin menossa ja vähän näytti poikia sapettavan kun joutuivatkin turhia odottelemaan.