Tänään oltiin pitkästä aikaa hakuilemassa metsässä, intoa puhkuen. Kovasti kuvittelin,että tauko olisi tehnyt ihmeitä meidän takkuilevalle haku-uralle,mutta kissan viikset. Koira oli kyllä intoa täynnä,kuten aina hakutreeneissä, mutta maalimiehen löydyttyä, töks,homma on siinä. Nino vain istua tökötti siellä maalimiehen vieressä,ilmaisusta ei tietoakaan. Lopulta maalimies sai pari haukkua puristettua ulos ja mie kerkesin näköeteisyydelle ja sain omalla yllytyksellä haukkumaan lisää. Toinen maalimies jäi metsään kokonaan, Nino oli pyörinyt siinä lähellä,mutta ei kai ollut paikallistanut koko ukkoa. Koira sai mennä takaisin autoon  ja treenien lopuksi otettiin toinen maalimies uusiksi, yhtä huonolla menestyksellä. Harmittaa niin vietävästi, kun kummatkin tykätään hakua treenata, mutta välillä kyllästyttää ainainen taistelu samojen ongelmien kanssa. Ja kyllästyttää jatkuvasti kastua haku-treeneissä, mie nimittäin onnistuin mulimaan vedessä ja liejussa x 3. Onneksi olli nuotio makkaroita varten, että sai lämmitellä jalkoja, mitä nyt sitten siinäkin ohessa paloi vähän kengän pohjakin. =0) Huomenna on poikkeuksellisesti seuraavat treenit, katsotaan kuin silloin käy, ukkojen löytymisen ja kastumisen kanssa..
Päiväkirjan kirjottelut on tältä viikolta jääneet vähän vähiin, mulla ei työt loppuneetkaan ja eiliseen asti aika on kulunut rattoisasti töitä tehden. Nino on ollut muutamana päivänä taas mummilla hoidossa, nauttimassa reiluista ulkoilu-tuokioista ja hyvästä ruuasta. Tiistai-iltana käytiin Niinan ja Sakun kanssa extreme-lenkkeilyllä poluttomassa, pimeässä metsässä, ilma mukavasti plussan puolella ja lumi märkää, ihan mielenkiintoinen reissu, maitohapot taitaa poltella jalkoja vieläkin.
Nino on edelleenkin pyörryksissä lumen kanssa, liukkaita teitä pitkin pitää liukua perä pystyssä, päätä tunkea mahdollisimman syvälle hankeen, tehdä tasajalkahyppyjä ojaan ja lumikasoihin sekä seisoa takapihalla lumikasan päällä kuin kukkulan kuningas ja mahdollisimman kovalla äänellä ulvoa tai haukkua mitä lie asioita ilmoitellen. Justiinsa kun mie ehdin hoffipalstalle kirjoittamaan, ettei meidän koira niin kamalasti louskuta pihalla ollessaan..