Ollaan saatu nauttia ah,niin ihanista vesisateista! Eilen vietettiin  lepopäivää keskiviikon metsäriekkujaisten jäljiltä. Muutamalla lyhyellä remmilenkillä vain käytiin ja illalla tottiskentällä. Meidän oma tottistauko on edelleen periaatteessa menossa, mutta kun ohjatut koulutukset jäävät tauolle ja päivän muu tekeminen oli niin vähissä, niin kenttä kutsui. Hullun hommaahan tuo taisi kaatosateessa olla ja fiksumpi olisi ollut opettaa koiralle eri uintilajeja kuin tottista.. Kurjasta kelistä huolimatta otettiin pikaiset seuraamiset, ihan kivasti löytyi nyt koiralta kontaktia eikä muutakaan haahuilua ollut ihmeemmin. Seisomista treenattiin myös, alkaa siitäkin hajua jo olemaan. Kentän taka-osasta löytyi sen verran kuiva kohta, johon ilkesi ottaa muutaman maahanmenon kaukokäskynä ja siinäpä ne lyhykäisyydessään olikin, pikatreenit ja molemmat nahkaa myöten märkiä.
Tänään oli taas vuorossa metsälenkkeilyä, kyllä tuota vettä vaan on rutkasti tullut, metsälenkkireitti suorastaan lainehti! No jotain positiivista, taivaalta sitä ei lenkin aikana tullut ihmeemmin. Koirat kyllä kastuivat, kun jokainen mahdollinen oja ja lätäkkö pitää kahlata. Liejuisella pellolla juoksu oli tänään poissa ohjelmasta, onneksi. Tarpeeksi on siivoamista oksissa, jotka koiran turkkiin tarttuvat. Miten voikaan yksi pieni hovawart tuoda kinttukarvoissaan hehtaarin verran metsää kotiin???
Pitkästä aikaan oli  metsälenkillä jotain normaalista poikkeavaa, nimittäin törmättiin pieneen ja kipakkaan pystykorvaan, Nino ja Saku tuntuivat olevan vallan kiinnostuneita uudesta tuttavuudesta, mutta pystykorva väisteli meitä, tasan niin kauan kun sai isäntänsä lähelleen. Varsin terhakkaasti yritti pystäri meidän poikia pöllyttää metsästään, näykkäämällä molempia kankusta.. Pystärin omistaja sai kuitenkin hetken päästä koiransa remmiin ja vahingoilta vältyttiin.