Eilen käytiin katsastamassa viesti-treenit. Muutaman kerran ollaan sitäkin lajia kokeiltu hoffitapaamisissa, mutta tällä kertaa oli oman seuran porukkaa treenaamassa ja kertomassa lajista. Oltiin Ninon kanssa kaksistaan liikenteessä, joten jätettiin itse treeni väliin,kun ei tuo koira irtaudu,jos toisessa päässä ei ole joku tosi tuttu. Ihan kivasti Jenni ja Jarno antoivat tietoa lajista ja näyttivät alkuun omia harjoituksia briardeillaan.
Meille tuskin viestistä uutta harrastusta tulee, mutta voipihan tuotakin aina välillä vaikka metsälenkeillä treenailla ja saada samalla lenkkeihin sisältöä, kun Nino vaatii metsälenkeilläkin yleensä jotain pientä touhua, etenkin jos koirakaveria ei ole mukana. Viestitreenien jälkeen otettiin yksi esineruutu treeni,ettei Ninon tarvinnut pelkästään autossa nököttää. Esinetreeni meni ihan kivasti, siihen nähden, että ei ole sitä juuri tullut lähiaikoina harjoiteltua. Illalla käytiin sitten soramontuilla kokeilemassa pikkasen viesteilyä, hajut tuntui olevan kyllä tällä kertaa kiinnostavampia,mutta muutaman pätkän juoksi jo ihan kivasti. Lähetykset Tomin suuntaan oli selvästi koiralle mieluisampia,sinne juostiin sata lasissa, mutta mun suuntaan piti useampaan kertaan pysähtyä ensin merkkailemaan ja nuuskuttelemaan, ennen kuin matka jatkui. Eli eipä mene niin, että se joka on pääjehu koiratouhuissa, olisi välttämättä se kivempi ja parempi tyyppi..vaan vissiin justiinsa toisinpäin. =0) Myöhemmin illalla oli sitten vielä poikien sauna-iltakin, taitaa olla saunomisesta tulossa Ninolle uusi harrastus. Tuntuu,että nykyään joka kerta kun saunotaan, tai etenkin jos Tomi käy saunassa,mukana on myös yksi rontti, reippaasti ylälauteilla istuen.
Tänään on ollut Ninolla oikein vaatekappaleiden pöllimispäivä. Tänään oli parhaimmillaan ennen aamulenkille lähtöä neljä sukkaa suussa ja koira niin maan onnellinen. Ja mitä enemmän sille lirkuttelee sukkavarkauksista sitä tyytyväisemmän ja onnellisemman näköinen koira on, läpsii tassulla ja korvat on rusetilla. Myöhemmin päivällä hävisi mun hiuspanta päästä ainakin kolmeen kertaan ja samalla tukko hiuksia päästä.. Iltapäivällä haettiin mummi mukaan metsälenkille ja siellä oli riemu ylimmillään, kun muistui mieleen viime talvesta,että mummilta on hauskaa viedä pipo päästä. Tällä kertaa se onnistui kolmeen kertaan, ensimmäinen oli helppo,kun mummi liukastui puron yli menevältä lankulta ja oli hetkessä polvillaan puron vierellä ja koira salamana pipoa viemässä. Loput pari pöllimistä piti tehdä perinteisellä ilmaloikalla,mutta onnistui se niinkin.. Miten niin,että meidän koiralla olisi törkeä huonot tavat??? Taitaa tuo pipon pöllimisen pois opettaminen olla jo toivoton tehtävä, kun yleensä siihen liittyy hysteerinen nauru, josta koira aika päiviä sitten oppinut,että se taitaa olla ihmisistäkin kivaa..Saa nähdä sitten kun ensimmäisen kerran on hampaat kurkussa tai nenä poskella, kun rontti ajoittaa hyppynsä vikaan, että onkohan sitten enää hauskaa kellään..