Pari päivää on nyt vietelty taas metsälenkkeillen Niinan ja Sakun kanssa, enemmän ja vähemmän edelleen liejussa kahlaillen ja ojisssa sekä lätäköissä rypien, sekä koirat että emännät. Eilen oli aika rauhallista metsämeno, mutta tänään etenkin Ninon puolelta homma meinasi heti alkuun mennä överiksi. Vauhtia ja intoa oli taas sata lasissa ja sen sai tuntea sekä meikäläinen että Saku. Alkumatkasta Nino riepotti mua jatkuvasti hihasta ja räksytti ja kun Saku tuli meidän väliin, alkoi Sakun riepotus. Lenkin edetessä meno onneksi vähän rauhoittui, vaikka aika monet spurtit ja painit pojat matkan aikana ottivatkin, pitkästä aikaan jopa oikein kunnon juoksu-kurvailut pellolla.
Ennen lenkkiä kävin taas tekemässä Ninolle jäljen vanhentumaan, kun ei niitä lumia edelleenkään ole kuulunut. Jälki oli taas muutaman sadan metrin mittainen ja viisi keppiä oli matkan varrella. Oikeastaan koko jälki kulki kalliolla paksun sammal-ja jäkäläpeitteen päällä, muutamasta kohdasta poiketen vähän metsikön puolelle. Ninon laitoin jäljelle suoraan, janaharjoittelut unohdettiin,koska ympäröivä alue oli yhtä ryteikköä. Sen verran oli kai lenkki vienyt voimia,että turha rynniminen jäljellä oli tänään poissa, hyvä niin, märkä jäkälä ja puoliksi lahonneet oksat on vähän liukkaita! Tosi tarkan oloista oli jäljestys tänään, kepit löytyivät kaikki,muutaman kepin ylitse Nino meni,mutta palasi hienosti takaisin, molemmat kulmat ja loivemmat kaarrokset meni tarkasti. Ennen viimeistä keppiä tuli joku ylimääräinen kierros, liekö siitä kulkenut joku muu ihminen tai eläin, mutta oma jälki löytyi uudelleen ja viimeinen keppi myös.

Lenkkeilyn ohessa ollaan muuten vaan oltu ja ihmetelty. Sen verran on jo pitänyt jotain joulun eteen tehdä, että mie innostuin taas tänäkin vuonna askartelemaan Nino-joulukortteja (ja en todellakaan ole askartelija-ihminen). Viime vuonna kyllä päätin, että leikkaa-liimaa jutut saa jäädä muille, mutta taas se kipinä iski. Onneksi ymmärsin ennakoida ja kuvata koiraa silloin kun vielä oli lumet, on edes joulukorteissa vähän talven- ja joulun tuntua, kun ei sitä oikein muuten ole..