Sattuipa tänään hermoja kiristävä metsäreissu. Koirat käyttäytyivät hyvin, Ninokaan ei ihmeemmin riekkunut vaatteissa tai muuta semmoista,mutta muuten sappi kiehui silti.. Jonkun aikaa oltiin kävelty polkuja pitkin,kun Niina kiljahti ja kirosi. Mie ehdin säikähtää,että nyt meni nilkka,mutta ei. Niina tallasi nauloihin. Juu,ei mihinkään vanhaan lautaan vaan, joku ystävällinen sielu oli laittanut polulle nauloilla varustetun laudan oikein ihan metallitapeilla maahan kiinni ja siihen silleen kivasti maata päälle, ettei se sieltä erottunut. Muuta ei keksitty tälle loistavalle idealle syyksi, kuin häiritä poikien crossipyöräilyharrastusta.. Mitään suuria vammoja ei onneksi tullut, ankaraa v..tusta lukuun ottamatta, mutta ehkä ei tekisi pahaa hakea jäykkäkouristuspiikki.  Loppulenkkiin mahtui sitten vielä muutama juttu. Nino on tainnut lukaista jo uusimman Koiramme-lehden tarkkaan, siinähän oli kirjoitus riistasta ja niiden teurasjätteistä. Ja tuumasta toimeen toteuttamaan, kun kerran kohdalle sopivasti osui jäniksen käpälä.. Mieluusti kuitenkin sovittaisiin niin, rakas koirakulta,että jospa mie hankin kuitenkin ne eväät edelleen??
Sitä en tiedä mihin lehteen Saku lie on tutustunut, mutta se metsäruokavalio koostui vettyneistä ja hajusta päätellen käyneistä viinirypäleistä tai rusinoita ja se valkoinen siinä seassa taisi olla oletettavasti riisiä.. Että rentouttavaa metsäreissua vaan!