Eilen kävi hetken mielessä, rukkaset siis. Nyt kun talvi ja pakkanen on vihdoin tullut,niin käyttöäkin niille olis..Justiinsa kun sitä kehuskelee koiran hyvällä käytöksellä niin sitten sattuu kämmi! Ninolla oli pihalla naudan luu piilossa ja mie olin lapioimassa lunta. Kiire tuli tietysti luuta pelastamaan lapion tieltä ja päättipä sitten sen vihdoin syödäkkin. Mie jatkoin rauhassa lumen lapiointia ja Nino teki muutaman hyökkäyksen lapiota kohti siinä luun pureskelun ohessa. Siinä nyt ei ollut mitään uutta, noita hyökkäyksiä Nino tekee ihan huvikseen ja leikkimielellä  imuria,haravaa,lapiota jne. kohti. Mutta sitten vaan heitti yht´äkkiää ja yllättäin homman ihan yli..Ja koira tuli mua kohti hampaat irvessä. Mitä Hel..tiä?? Eihän Nino puolusta ruokaansa tai luitaan! Laitoin lapiota eteen ja tiukalla äänensävyllä sain koiran tokenemaan ja lopulta käskettyä maahan ja siitä pikavauhtia sisälle jäähylle. Pitänee sanoa,että vähän säikäytti, sen verran häijynä hurtta ne muutaman sekunnit oli. Hetken päästä laskin Ninon takaisin ulos ja kaikki oli ok ja luun syönti sai luvan kanssa jatkua. Pari kertaa kävelin koiran ja luun ohi ja ei mitään reaktiota. Ehkä hyökkäys oli kohdistettu kuitenkin lähinnä lapioon kuin minuun??? Näin ainakin  tarkemman pohdinnan jälkeen ajattelisin. Unohdetaan ne rukkaset tältä erää, sittenkin.

Tänään ei olla puolustettu luita vaan hakuiltu taasen. Treenit piti olla eilen, mutta lumitilanne yllätti ja treenit siirrettiin tälle päivälle. Ihan hyvä juttu, ehdittiin siis eilen heittämään kunnon metsälenkki Niinan ja Sakun kanssa. Treenit meni tänään kohtalaisesti. Alue oli hyvin tallottu,kun toinen porukka oli siinä treenannut ennen meitä, mutta siitä huolimatta Nino tuppasi tänään kovasti jäljestämään. Ilmaisussa piti antaa myös toisella ja kolmannella ukolla pieniä purkin heiluttelu-apuja. Ensimmäinen ukko oli siis onnistunein suoritus, siitäkin huolimatta, että Nino ensin kuseksi sen puun,jonka takana maalimies istui ja jännityksellä odotti kastuuko takki vai ei...