Viikko on vierähtänyt taas kuin siivillä. Ollaan Ninon kanssa vielä päästy huolettomasti huitelemaan lenkkejä,kun isäntä on vielä tämän viikon ollut kotona ja hoidellut vauvaa, meidän kahlatessa moottorikelkkareittejä tai tarpoessa pellolla. Pienen pieniä tottisjuttujakin ollaan taas tehty, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, seuraamista ja sen sellaista ja vähän sinnepäin.
Nino on edelleen sulattanut vauvaa hyvin, vaikkakin sen itku tuntuu ajoittain rassaavan ja Nino häipyy pihalle.. Meitä ei kovemmatkaan pakkaset ole pelottanut, mutta vaunu-koira kävelyt on saanut unohtaa eli ne treenit on jääneet minimiin. Ensi viikolla saadaan painua siis lenkille aika kylmiltään, pitää varata kai kuonopanta taskuun, on vauhdinrajoitin sitten mukana matkassa, jos meno äityy liian vauhdikkaaksi.
Viime viikonloppuisesta luu-rähähdyksestä ei ole tullut lisäviitteitä, eli laitan sen lapion piikkiin edelleen. Vaikkakin mulla on nyt ollut pienoinen tunne,että meillä on nyt jostain syystä pienoinen luottamuspula Ninon kanssa. Muutamana päivänä Nino on ollut huomattavasti terävämpi lenkillä etenkin koiria kohtaa, mutta osa ihmisistäkin valpastuttaa koiran. Suoranaisesti mitään kovin erikoista en tiedä tapahtuneen, mitä nyt toissa  iltana pikkutyttö pusikossa säikäytti meidät molemmat paskalaakin partaalle ja mulle jäi sellainen mielikuva, että edellä kulkenut koirakin luettiin säikäytyksen aiheeksi. Voipi siis sekin vaikuttaa Ninon käytökseen, kaiken muun uuden härdellin keskellä, mutta eiköhän se taas tästä.
Vähän mietitytti, miten hakuilut tänään sujuu, mutta mitään säikkymistä tai muutakaan normaalista poikkeavaa ei hakutreeneissä näkynyt, mitä nyt alku oli aikamoista säheltämistä. Nino jäljesti aluetta ja kävi tarkastamassa edelliset piilot, teki välillä tarpeita ja korvat oli ihan lukossa. Lopulta aloitti ihan oikeasti hommat, irtoamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia tänään ja maalimiehilläkin pysyi, mutta viime kertaista enemmin piti autella haukun kanssa. Ihan siis meille normaali suoritus.