Ninolla taitaa olla mustat sukat.. Nyt kun vauva alkaa siirtymään jo vähän lattialle, alkaa Ninolla selvästi mustasukkaisuus heräämään. Ja tuntuupa tuo toisaalta vähän vahtivankin mua ja vauvaa. Nyt sitten vaan pitää olla tarkkana ja jollain konstilla saada kunnialla tämäkin ajan-jakso ohi. Ettei siis vahtiminen karkaa käsistä ja toisaalta,että vauvan kanssa voi "huoleti" olla lattialla, ilman että koira kiehnää ns.jaloissa koko ajan. Tänään vauvan kanssa touhutessa Nino tunki jatkuvasti vauvan alustalle, syliin istumaan, "puri" ja kirputti mun käsiä jne. Tyyliin "Mä olen tässä". Alusta asti on sovittu,että Nino otetaan vauvatouhuihin mukaan, mutta toisaalta joku raja pitää olla, ettei vahinkoja,tahattomia tai tahallisia satu.
Vauva-touhujen lomassa ollaan ehditty heittämään ihan kunnon lenkkejäkin, moottorikelkka urat mahdollistaa muutaman uudenkin lenkkireitin näin talvella. Eilen käytiin taas koiralauman kanssa jäällä juoksemassa. Alkuun vauhtia löytyikin, mutta Ninolla ja Jepellä (nimestään huolimatta on ihan tyttökoira) tuli pienoinen kriisi ja joko pienoinen tappelun poikanen tai mun karjuminen vei Ninolta suurimman innon rellestää pimujen kanssa. Liekö Nino ja Jeppe kuitenkin saivat hiertävät välinsä selvitettyä, kun turhanpäivänen irvailu ja räksyttäminen unohtui ja kulkivatpa he lopun lenkkiä sulassa sovussa. Kunpa lie on tossun alla..=0)