Eilen käytiin Miron kanssa Miron mammalla kyläilemässä ja samalla moikkaamassa Roni-veteraania. Nino sai tällä kertaa jäädä iskän kanssa kotiin, Nino ja Roni kun eivät ole hhmm..mitkään sydänystävät. Ninon ollessa nuorempi tulivat vielä joten kuten toimeen ja menevätpä ne nytkin vielä remmilenkillä yhdessä,mutta muuten taitaisi poijjaat tehdä hakkelusta toisistaan.  Romppanassa ei kyllä lähestyvä 9 vuoden ikä näy, ulkonäössä ehkä,mutta muuten on samanlainen sähikäinen kuin ennenkin. Pelottavan nopeasti aika menee, vaikka Roni onkin perusterve ja vireä, eikä nyt vielä ikäloppukaan, pistää se aina välillä kuitenkin miettimään, miten pitkään Roni vielä kuistia vahtii..


Tänään puolestaan Hanna ja ranskanbulla Vieno kävivät meitä moikkaamassa. Vieno kävi sosiaalistamis-ja rohkaistumisreissulla vähän uusissa maisemissa. On se vaan ihana pieni koiraneito. =0) Koirien kesken oli pientä kankeutta sisätiloissa, mutta yhdessä heitetty lenkki sujui hyvin. Pitää yrittää tavata Vienoa ja Hannaa useamminkin, tulevat koiratkin paremmin tutuiksi keskenään, vaikka eiköhän tuo ystävyys viimeistään sitten syty, kun Vieno kasvaa ja alkaa tuoksua tytölle..

Illalla oli vuorossa torstai-illan tottistelut, tänään sujui jo vähän paremmin,kuin viime viikolla. Kyllähän se nokka luuhasi maassa tänäänkin, mutta muutaman kerran onnistui suoritukset edes tyydyttävästi. Jotain kummaa paineistusta meillä on molemmilla kentällä. Mie "sählään" ja hermoilen ja se näkyy Ninossa heti kuolaamisena, liikkeissä varastamisena ja varmaan osittain maan nuuskuttelukin on sijaistoimintaa. Millähän sitä oppisi kouluttamaan koiraa?? Kyllähän meidän tapauksessa se kaikkein suurin syy siihen ettei edistystä ihmeemmin tapahdu on siellä remmin ihmispäässä..