Eilen käytiin porukalla vetäsemässä kevään eka jälki. Ja pakko sanoa,että kyllä se vaan on enemmän Ninon laji kuin haku! Vähän oli vauhti onneksi hidastunut viime vuodesta,mutta intoa piisasi. Ninon jälki oli jotain 300- 500m välillä(mä olen kyllä onneton arvioimaan matkoja,mutta jotain sinne päin..)ja piti sisällään kaksi kulmaa ja 6 keppiä. Jonkun verran sattui jäljelle pikkupolkuja,pari ojan ylitystä, risuja ja kaatunut puunrunko. Kosteetakin oli,kumpparit olis ollu kova sana. Ihan mallikkaasti ja kaiken taiteen sääntöjen mukaan jälkeä ei ajettu,lähtö meni pieleen, koira paineli kiireellä jäljelle ilman mitään käskyjä ja keppien ilmaisutkin olivat kiireisiä,mutta kaikki kepit löytyivät. Kulmat menivät hienosti. Kertaalleen Nino eksyi hetkeksi sivuun jäljeltä ja ennen viimeistä keppiä, nokka nousi maasta ja viimeisellä kepillä ilmaisi ensin puussa olleet merkkinauhat (mun moka,jätin ne liian alas). Pääasia kuitenkin,että koira jäljesti ja kepit löytyivät,nyt sitten vaan hiomaan ilmaisua ja opettelemaan vähän malttia. Mami opettelee puolestaan tarkkailemaan matkaa ja maastoa,kun tekee sitä jälkeä. ;0)