Löytyihän niitä jo nyt sitten Ninostakin,punkkeja,yök! Mie jo ehdin ajatella, josko niitä ei tulisikaan, kun viime kesänä päästiin helpolla,vain muutama koko kesän aikana. Eikä tarvinnut edes laittaa mitään punkkimömmöjä. Nyt niitä punkkeja löytyi kerralla oikein kaksin kappalein eli ei muuta,kuin myrkyt koiralle niskaan. Toivottavasti pysyvät nyt poissa. Seuraava projekti olisi sitten matolääke, eiköhän senkin aika jo olisi. Ei vaan suju niin iisisti miten monissa humoristisissa ohjeissa kerrotaan, kuinka helppoa on antaa koiralle lääke. Meillä se vaatii ponnisteluja,tahnamaisen lääkkeen saa annettua makkaran seassa,mutta sitä makkaraa sitten kuluukin ja paljon. Ja siitä huolimatta matolääkettä löytyy vielä yleensä omista vaatteista ja seiniltä,matoilta etc..Tabletit on helpompia, kunhan saa kunnon otteen koirasta ja tungettua tabletin tarpeeksi syvälle kurkkuun. Ah, sitä pentu-ja nuoruusaikaa, kun lääkkeet menivät suoraan kupista tai kädestä. Miten lie Ninosta on tullukkin noin epäluuloinen? Epäluulosta puheenollen, Ninolla on nykyään "paniikki" päällä myös auton turvaverkon kanssa. Aikasempi verkko kaatui Ninon päälle muutaman kerran (on noita pilipaliverkkoja),eikä koira ollut moksiskaan. Mutta nyt uusi verkko kaatui kerran ja siitä lähtien koira on alkanut auton liikkuessa nojaamaan takaluukkuun,mahdollisimman kauas verkosta siis. Luulisi iän tuovan varmuutta koiralle,mutta meillä näköjään koiran pehmeys lisääntyy..

Puuhailuja sitten; Ollaan lenkkeilty lyhyempää ja pitempää matkaa. Kurvailtu pellolla kera vauvanvaunujen (jostain syystä muutaman autoilijan päät kääntyivät).Koiran uusintapesukin oli lähellä, kun Nino taas hankki kuorrutuksen savesta ja heinänpätkästä. Hakuilemassa käytiin eilen,kera uuden tekniikan. Ja ihan hyvinhän se toimi, tuulta ei kyllä ollut nimeksikään ja kaksi ekaa ukkoa Nino yritti jäljestää, kolmas meni jo enemmän ilmavainulla,kun sattui siihen rakoon sopiva tuuli. Paljon vähemmän epäluuloisesti Nino nyt käyttäytyi maalimiehellä eli edistystä! Kerta tai pari ainakin mennään vielä liinassa ja sitten aletaan vaikeuttamaan treenejä.

Loppuviikoksi ei kai olekkaan mitään ihmeitä ohjelmaa,tänään tottisvuoro,mutta saa nähdä tuleeko mentyä.Lauantaina on Haminan koiranäyttely jonne lähden kannustamaan tuttuja hoffeja ja Miron kummitädin Roki- cairnia. Sunnuntaina tuskin näyttelyyn joutaa kun on äitienpäivä, tiedossa siis kyläilyjä. Ja onpahan sillä äitienpäivällä uusi merkitys mullekkin,ekaa sellaista kun nyt meilläkin vietellään!