Harakat ja koira, harakat mekastuksella ja koira levottomalla kuljeskelulla, herättivät aamutuimaan ja arvashan sen syyn. Nino oli jemmannut hellepäivän raton eli rustoluun kukkapenkkiin ja linnut sen sieltä tietysti löysivät. Ois kyllä mieluusti sopinut koiran syödä se luu ja pitkän tauon jälkeen totutella siihen, nyt kun olis ollu matonpesukelitkin. Kun tuppaa pitemmän luutauon jälkeen menemään pakki sekaisin. No harakoille se meni. Ja Ninolle kun ulos päästyään varmistui, että kätkö on löydety, niin hyvä ihme sitä karvojen pörhistelyä,murinaa,pihan nuuskuttelua ja kuseskelua.. Sitä oltiin niin suurta ja hurjaa vahtia. =0)
Nyt saa sitten luut olla kai taas tauolla, kun ei kerran kelpaa ja ilmatkin kun kai huononee, niin odotellaan niitä matonpesukelejä. Oikeasti pitää yrittää taas alkaa säännöllisesti antamaan noita rustoja ja muita luita, tuntuu nimittäin, että Ninolla henki haiskahtaa, että luista voisi olla siihenkin apua, pysyy purukalusto kunnossa.
Mukavaa,jos helteet hetkeksi helpottaa. Uinnista ollaan pidetty muutaman päivän tauko, ihan ihon takia,ettei tule mitään hotspotteja tai muuta. Eilen tuntui jo sekä itsestä,että koirasta jo  tosi tuskaiselta. Nino kulki korttelikierrokset mahdollisimman paljon puskissa ja kyllä vauhti lisääntyi,kun huomasi suunnan olevan kotiin, varjoon maate. Mulla taas käsivarret hehkui punaisina ja kutisivat, pitäs muistaa suojautua kunnolla.
Eilen pyörähdettiin taas merelläkin, Mirosta tulee oikea pikkumerimies. =0) Ja tänään haettiin tallilta hevoskakkaa kukille ja  Miro näki elämänsä ekat hevoset. Kuinkahan innoissaan lie Nino on, kun kukkien- ja pensaiden alle ilmestyy tosi herkkua. Voipi olla mun vähäisetkin istutukset viimeistään sitten ihan entisiä..