Jäljelle ei tänään suunnitelmista huolimatta ehditty. Vettäkin sateli aika reippaasti,että miten lie jälkeilyt edes onnistui? Loppu-ilta vierähti sitten kotosalla ja lattialla Miron ja Ninon kanssa pötkötellen ja Miroa leikittäen. Nino pysyy aika hyvin jo poissa Miron peitolta ja tyytyy makoilemaan muutaman metrin päässä "vahtimassa". Tänään oli poikkeuksellisesti nyhjäyspäivä ja siinä sitten pikkusella täkillä maattiin koko jengi.. Liekö syy Ninon nyhjäämiseen ollut huono olo, kun myöhemmin oksensi nappulat makkarin matolle (ja justiinsa sille maton valkoselle kohdalle tietysti..)
Miron kun sain maate, lähdettiin heittämään kunnollinen lenkki,korvauksena kun ei päästy jäljelle. ;0) Tulikin oikein reippaasti suunnitelmia pitempi lenkki, kun jouduttiin vaihtamaan reittiä. Tarkotus oli oikoa pikkuruista polkua pitkin,mutta sieltä yllättäin pöllähtikin vastaa urossakemanni, irti ja ilman omistajaa (tai ei sitä omistajaa ainakaan näkynyt)ja mä sain melkein halvaukseen. Sydän teki muutaman ylimääräisen  lyönnin, muutaman koiran kun Nino on kimppuunsa saanut. Suurin paniikki oli,että mitä mä yksin teen jos tappelu tulee. Koira kuiten häipyi, mun vielä aika hillityllä äänen käytöllä. Kiiruusti palattiin sinne mistä tultiinkin, muutaman kerran koira vielä kävi kurkkaamassa meidän perään,mutta selvittiin säikähdyksellä. Huoh..Sen suurempia ei pidä asiasta valitella,kun mitään ei käynyt ja omaanikin irti pidän.
Toinen sydämen tykytys tuli sitten loppulenkistä, peräkärryn alla oleva kissa. Mulla on tainnut aika hyvät refleksit kehittyä, ehdin nykäistä Ninon pois ennen kun se edes tajusi koko kattia.Eikä kissakaan ehtinyt muuta kuin nostaa karvansa pystyyn.
Sateessa oli onneksi lenkin ajan tauko, olis kunnon kastuminen kruunannut koko lenkin. =0)