Aika tuskattomasti periaatteessa lepopäivät ovat kuluneet, tai no.. Mie kärsin omantunnontuskista, kun Ninolla ei ole ns. tekemistä. Ja toisaalta kyllähän sitä lenkkiä ja ulkoilua kaipaa itsekkin, kun siihen on tottunut. Nino on tekemättömyyden kestänyt ihmeen hyvin. Vaikka niillä pikku-ulkoiluilla mitä tehdään, tuntuu vauhtia piisaavan,että seuraavaksi venähtää varmasti emännän käsi. Ja edelleen Nino pysähtyy,kun suunta muuttuu kotiinpäin tai vaihtoehtosesti kiskoo kieli pitkällä vastakkaiseen suuntaan eli menohaluja olisi.
Onneksi nyt on ollut hellekelit, tekeminen olisi muutenkin vähäisempää.
Naapurin koira tosiaan on juoksussa ja se on kyllä huono juttu etenkin vielä jalan kannalta, Nino on sekä sisällä että ulkona levoton, kuljeksii ja vinkuu,vaikka levätä pitäisi. Mutta minkäs niille haluille mahtaa..
Tänään otin illan suussa siteen pois Ninon jalasta, se oli sen verran löystynyt ja ränsistynyt,että siitä tuskin hyötyä enää oli. Jalka näyttää muuten hyvältä, mutta siinä on edelleen halkaisijaltaan muutaman sentin kokoinen pehmeä kohouma. Eli ei se kunnossa vielä ole. Nyt saa yön yli olla ilman sidettä, mutta huomenissa se täytyy kai vielä paketoida muutamaksi päiväksi ainakin. Kipu kuitenkin tuntuu olevan jo helpottanut eikä ontumistakaan ole ollut sitten perjantain.