Tiistaina se iski sitten sen luvatun myrskyn ja mekin uskallauduimme tuttuihin metsiin. Ei kai siellä kukaan muu hullu siinä kelissä liiku? Tunnin verran Niinan ja Sakun kanssa metsässä oleskeltiin, kerättiin pikkupussi kanttarelleja ja syötiin mustikoita. Onneksi käytiin aamupäivästä,ilma kun meni koko ajan hurjemmaksi, samoin mun flussainen olo palasi takaisin.
Eilen olotila oli aika kehno ja sovittiin Niinan kanssa senssit soramontulle, sen tarkemmin ei ollut puhetta minne ja oltiin sitten tovi kumpikin tahoillamme. Kohtashan ne tiet sitten ja koirat pääsivät uimaan ja juoksemaan. Mutta on se kumma, metsässä eksytään ja toisellaisella suunnitelmalle ollaan myöskin hukassa.
Tänään olo on ollut jo parempi, ainakin,kun ei tee mitään. Päivän pelastus olikin reissu metsään.Nino on pari tuntia ja risat uinut järvessä, juossut metsässä, syönyt voileipiä (ihan luvalla), saanut kahvit naamalle (ei palovammoja) ja sählännyt n. 300 m jäljen.Jälki meni aika pieleen, en tiedä mikä sotki jäljestystä, todennäköisesti jäljellä oli kulkenut marjastajia,että ehkä se. Paikoin tuuli myös sattui ikävästi jäljelle.Joka tapauksessa 5 kepistä neljä löytyi,varmaan tuurilla,sen verran poikkoilevaa meno oli, sekä suoralla että kulmissa. Ja ilmaisukin ontui..
Nyt koira kuiten kuorsaa..Eli reissu kuiten ajoi asiansa ja meillä oli kivaa! =0)

"Mie sählään ja touhotan,että on korva ja kielikin vinksinvonksin"


" Taas pitää kiirettä"