Synttäripäivä vierähti eilen ihan arkisissa merkeissä. Vähän juhlistettiin kuiten synttäripäivää, onhan 4 vuotta hieno ikä. Pitäis olla jo niin aikuista, fiksua ja filmaattista.. TURHA LUULO!
Sakun Niina toi Ninolle lahjaksi  lauantaimakkara- pötkön paketoituna leivinpaperiin. Miehekkäät herkut siis ja hyvin katosi parempiin suihin.

Lisäksi herkuteltiin jauhelihamurekkeella, koristeena vähän nakkeja ja syksyn merkiksi kauniita mustikanvarpuja.

Iltapäivällä suunnattiin sitten jälkimetsään. Jälki sujui aika totuttuun tapaan, alku koheltamista ja siksakkia, mutta loppua kohti parani. Vähän tottisteltiinkin sen jälkeen ja siinäkin oli kummasti virtaa ja intoa tehdä. Pitäs vissiin olla synttäreitä useammin. Tai sitten ei, muuten Nino on ollut aika rasittava, vallaton, holtiton hihnassa ja haluaa koko ajan olla mun lähellä,mikä lie identiteettikriisi lie.
Tänään vuorossa oli meidän pikkuset hoffikokoontumiset,4 koirakon voimin, sisältäen jälkeä (Kiitos Katjalle jäljentallomisista!) ja harjoittelua ens viikon Speedracea varten. Kuvia löytyy täältä,  Tillin Katjan ottamia. Speedraceen saatiin kivasti neljän blondihoffin joukkue kasaan ja pitäähän sitä nyt vähän treenata koitosta varten.
Nino oli vaan tänään taas vähän hölmö.. Hillui kun joutui olemaan puussa kiinni, hyppäs multa melkein nenän poskelle, lipes otteesta eikä meinan antaa kiinni. Niii-in paljonkos se koira eilen täyttikään???
Pakko ajatella, että se olis vielä monta kertaa hölmömpi,jos sen kanssa ei olis mitään koskaan treenattu ja harrastettu..
Jälki kokeiltiin tänään niin,että laitettiinkin alkuun heti keppi. Kun pitkään on treenattu niin,että eka keppi tulee vasta pitkän suoran jälkeen. Mutta tänään se ei toiminut, vaan eka keppi jäi, samoin kuin toka vika. Nino jäljestää kyllä aika sivussa,mutta kummasti se ne kepit bongaa sieltä.
Jälkien jälkeen sitten juostiin ja se oli kyllä hauskaa. Nino tulee vaan tuhatta ja sataa kohti ja mie epäilen sen jarruja, tänään oli pakko piiloutua puun taakse..
Jäljen ja juoksujen jälkeen Nino vielä treffaili Kassua remmissä  ja oli ihan suopea. Joskus pitää kokeilla laskea pojat juoksemaan ihan vapaana. Kassu ja Maijukin muistivat Ninoa lahjalla. Vähän ujosti Nino lahjan vastaan otti,mutta kyllä se nyt illalla jo maistui. Kiitos!