Ollaan tässä parina iltana haettu vähän uusia ulottuvuuksia lenkkeilyyn. Mulla on nyt joku kyllästysvaihde päällä ja kävely,etenkin aina näitä samoja polkuja pitkin kyllästyttää tosissaan. Joten, maanantai-iltana hilpastiin Ninon kanssa pieni juoksulenkki, laskeskelin,että jaksoin hölkätä ihan pari kilometriä, normaalin yhden tolpan välin sijaan! Tiistai-iltana käytiin sauvakävelemässä, sekin sujui kivasti. Vaikkakin, pitäisi olla joku muu viritelmä kuin nahkahihna vyötäröllä kiinni. Jonkun kerran oltiin hihnan ja sauvojen kanssa solmussa. Mutta turha nyt ainakaan vielä alku-innostuksessa on lähteä mitään hienoja välineitä hommailemaan.
Eilen olikin sitten sortin urheilua, metsästettiin Mirolle toppapukua. Shoppailu ei kyllä oo mun laji, jalkoja särkee ja selkää koskeen. Miro on onneksi kauppareissuillakin yli- kiltti ja tyytyy katselemaan maailman menoa. Aika monta kauppaa kierrettiin ja passelia pukua ei meinannut löytyä, tai löytyi, mutta löytyi sitten jo hintaakin.. Satasen verran vauvan toppapuvusta on liikaa. Prisma oli lopulta viimeinen toivo ja sieltä löytyi sitten turkoosi-ruskea puku,jonka mä kelpuutin. Koko on nyt vähän kiikun kaakun,74cm,mutta sopii sen aikaa minkä sopii. Eipä tarttenut kaupparupeaman jälkeen miettiä just mitään muita urheilusuorituksia. Shoppailureissulta jäi käteen Ninollekin Oscarin uusia (ainakin mulle) vihannesjauhelihapullia, aika nihkeesti ne nyt alkuun maistui. Mutta Nino on aika pitkään ollut ilman raakaa lihaa, että taitaapi vaatia totuttelua.
Tänään ollaan taas urakoitu ihan reippaasti, käytiin parituntisella kimppalenkillä kera Niinan ja Sakun. Suurin urakka tais olla Niinalla,joka lykki Miron vaunuja pururadalla,metsäpoluilla, junanradan yli.. =0)
Koirat saivat riekkua osan matkaa irti ja kyllä menoa taas piisasikin! Nino sai vielä viimeiset hepulit jo fleksissä ollessaan ja vauhti oli niin huima,että mun oli pakko laskea siitä irti..Hengenvaarallinen laji  tuo liitofleksi!