Joulupäivän jälkihommat jäi vain ajatukseksi. Miro oli mukana puuhassa nukkuen vaunuissa,mutta heräsipä justiinsa sopivasti ja herpaantui,joten jäljen tallomiset meni esineruuduksi,tai jotain sinne päin. Tulipa koiralle edes pientä aivopuhdetta.
Muutenpa tässä on joulun jälkeiset päivät mennyt suurimmaksi osaksi töissä, tänään jo vähän valmisteltu sunnuntaisia 1v. pirskeitä. Ilmoille kiitos, kunnon siivous urakka on edessä taas huomenna ja jotain pitäisi leipoakin,apua!
Tänään käytiin taas aika pitkän tauon jälkeen hakuilemassa, saatiin sen verran porukkaa kasaan,että kannatti treenit pitää. Hienosti meni kaikilla treenit,mie olin jo valmistautunut hakkaamaan päätä puuhun oikein olan takaa,mutta tänään homma sitten taas toimi. Ninon eka ukko oli n.30 m keskilinjalta ison kiven päällä. Nino meni suoraan kivelle maalimiehen viereen ja istui siinä hetkisen,hyppäsi kiveltä alas ja ilmaisi! Maalimies palkkasi nameilla ja mie riekutin koiraa kunnolla räsyllä palkaksi. Toinen ukko oli pienessä kuusikossa, matkaa noin saman verran kuin ekalle ukollekkin ja hienosti meni tämäkin. Tällä kertaa ei ollut siis mitään kikkailuja ja kauhisteluja,jes!
Iltalenkillä sain jo tämän loppuvuotisen ekan melkein sydänlaakinkin, justiinsa sopivasti kesken jonkun tosi luovan ajattelun pamahti joku helvatun raketti, on siis uusi vuosi jo hyvää vauhtia vaihtumassa.. Onneksi Nino ei kummemmin raketteja pelkää,joskus saattaa säpsähtää,mutta ei muuta. Kurjaa niille kellä koirat oikeasti plekää,tulee tosi pitkä uusi vuosi.=(