Niin ne vaan ilmat vaihtelee, nyt on jo täysi kevät! Työhommat on taas joksikin aikaa ohi, aikamoinen työputki pienen lapsen äidille ja "läheisriippuvaisen" =)koiran mamille tollanen 8 päivän töitä peräkkäin. Eli ihan tollaisia en nyt ihan heti ota tehtäväksi. Eilinen päivä meni vähän akkuja ladatessa, vaikka käytiinkin ihan kunnon lenkki ja riekuttiin vapaana ja yritettiin jopa vähän tottisjuttuja tehdä. Tuppaa nyt vaan taas tottistelut mennä siihen,että Nino haahuilee omiaan ja mie yritän nameilla houkutella tekemään. Ja silleenhän se saattaa jopa jotain tehdäkkin,mutta pitäshän se tuon ikäsen piskin jo kuunnella ja osata ilman,että keksiä heiluttaa kuonon alla..
Tänään ollaan nautittu oikein kunnolla lämmöstä ja aurinkosta, ihan kivat kelit nämäkin,vaikka siitä lumesta niin tykätään. Ainut miinuspuoli on se,että kaikki paikat on märkää ja kuraista, koiran ja vaunujen kanssa kun liikkuu niin kyllä roiskuu. Aamusella suunnattiin mun äidin luokse ja pakattiin kahvit ja pannukakut mukaan ja lähdettiin lenkille. Sopiva kahvittelupaikka löytyi metsikön keskeltä soramontuilta, Nino sai juoksennalla vapaana kaikessa rauhassa,vaikka vähänpä se juoksenteli,ellen keksinyt sille jotain ohjelmaa..



Mukavasti oli soramontun toisella reunalla vielä aika reippaasti lunta ja toisella puolella kukkivat jo leskenlehdet. 
Hyvä ajoitus kuvassa, Nino pudotti nahkalelunsa justiinsa oikealla hetkellä suusta.=)

Kotiapäin kun kuljettiin, nähtiin kevään ensimmäinen sitruunaperhonen. Nino oli loppumatkan jo vähän kuin tapettu mato, tai ainakin kulki niin kuin fiksun koiran kuuluukin. Pieni väsytys on kyllä välillä ihan hyvä vaihtoehto, kun alkumatka oli yhtä kiskomista ja hihhulointia. Kotimatkalla Nino sai lönkytellä jopa irti pyörätiellä, kun suurin puhti oli pois, koiralta yleensä löytyy silloin korvat ja älliäkin vähän. Loppumatkasta Ninoa taisi vaivata vähän jo kuumuuskin,vaikka turkkia pudottaakin. Mukavasti  meille taisi kertyä reissussa ihan kilometrejäkin, vaikka kahvitaukoa pidettiin. Saa nähdä kuin kipiä tässä ite huomenna on. Kaks ja puol tuntia kului reissussa, Miro kulutti osan aikaa nukkumalla tyytyväisenä päikkäreitä vaunuissa. Lenkin lopuksi tehtiin vielä lennossa koiran vaihto ja käytiin pikkulenkki veteraani-Ronin kanssa. Harmi,ettei koiria voi oikein ottaa molempia mukaan retkille, voishan ne yllättää ja ollakkin kavereita,mutta vähän epäilen.. Harmi,ettei tullut silloin aikoinaan poikia totutettua toisiinsa ihan työkseen, voisivat olla ihan hyvät kaiffarit keskenään.
Pitipä vielä kertoman,että näkyy taas paikalliset city-jänikset olevan vähän pyörryksissä,äskeisellä iltapissilenkillä pari pupua kirmasi melkein koiran suuhun. Ehkä ne eivät osaa pelätä Ninoa,jonka peräpää näyttää töpöhäntineen aika jänismäiseltä ja kun paisti lähenee, korvatkin nousevat taivasta kohti ja loikatkin ovat kuin itse rusakolla..=)

Lisätty kuvat 4.4