Kyllä onkin koti-äidin arki kiireistä! Vaikka edelleen ollaan nuhaneniä ja se on pikkasen rajoittanut menoja etenkin Miron kanssa,mutta päivät on ohjelmaa täynnä silti, ei mitään erikoista,mutta silti tunnit tuntuu välillä loppuvan kesken. Viikonloppua vietettiin ominemme,kun isäntä oli työporukan kanssa reissussa, lähtivät aikaisin perjantai-aamuna,onpahan sinä oma sumplaaminen omineen koiran ja pienen lapsen kanssa,lenkit,nukkumiset,syömiset.. Illansuussa tehtiinkin sitten yhdistetty kauppa-ja lenkkikeikka kaupunkiin ja venyttettiin Miron rytmiä sen verran,että Nino sai iltalenkkinsä, kun eipähän sitä enää mihinkään pääse,kun Miro käy nykkumaan. Samalla käytiin katsastamassa tottiskentän meininkiä. Kyllähän sinne pitäs joskus mennä ihan treenaamaankin,mutta milloinhan sais aikaiseksi?
Lauantai-aamuna pakattiiin kimpsut kampsut, pienet pojat ja koirat autoon ja ajeltiin iso-mummilaan,jonne Miro jäi hoitoon kun mie menin seuran bh-kokeeseen pyörimään henkilöryhmään. Tottis-osuudet jäi multa näkemättä ja pyörimättä,ei repiä niin "aikaisin" aamulla minneen. Kaupunki-osuuteen ehdin melkein ajoissa. Kokeen jälkeen otin Ninon autosta pyörimään kokeen jälkitohinoihin,eikä sen suhtautuminen koiriin siellä ollut normaalista poikkeavaa,kuten ei perjantaina kentälläkään. Meinasin,että josko se tappelun jäljiltä on kuin herkkänä toisille koirille, mutta ei onneksi. Lenkilläkin ohitukset on sujuneet ihan normaalisti,välillä siis hyvin ja välillä huonommin. Tavattiin terrierikin lenkillä ja siitäkin päästiin ihan kunnialla ohi,otettiin kyllä vähän välimatkaa.=)
Alkuviikkoon on sitten mahtunut lenkkiä kera vaunujen ja ilman, Miron kanssa ulkoilua ja taas lenkkiä. Pi Välillä oon miettin,et vois istua päivän tuulikaapissa takki päällä ja lenkkarit jalassa ja vaihtaa vaan välillä ulkoilutettavaa.=) Toisaalta nyt on ollu niin ihanat kevät-ilmat,että eipä ole kamalasti raaskinut sisällä ollakkaan. Ollaan touhuttu hauskoja, juostu rinnettä alas ja ylös, touhuttu soramontuilla ja pellolla, rämmitty vähän metsässä.Mirokin on ollu muutamalla reissulla mukana, nyt vielä suurimmaksi osaksi vaunuissa istuen,mutta kohtahan sitä pystyy jo raahaamaan mukaan jos minkälaisiin pöheikköihin tutkimusmatkoille. Huomaa kyllä,että ilmat on lämmenneet ja Ninolla veri vetää jos johonkin ojaan vilvoittelemaan ja viimeistään seuraavana aamuna löytyy hiekkakasoja sohvan vierestä, oven edestä, sängyn alta ja vähän joka muustakin paikasta. Ja välillä lemukin on melkoinen. Maha on onneksi pysynyt kunnossa (kop,kop) vaikka ojista tulee välillä lipaistua vettä sisäisestikkin. Imuroida saapi sitten ainakin kerran päivässä,mutta toivottavasti yöllisiltä mattopyykeiltä vältytään.
Tänään ehdittiin taas hakuhommiinkin ja ihan hyvin meni. Ninon eka ukko oli vieraileva maalimies, ihan vieras ihminen ja se sujui hyvin! Toisena otin tyhjän piston, ja toinen ukkokin oli onnistunut. Vähän enemmän tai ainakin nopeammin kun koira kuuntelis mitä mie sille sanon, olis aika hyvä. Noissa treenitilanteissa tuppaa "tänne","odota" sun muut käskyt menevän vielä normaaliakin hitaammin jakeluun.=)