On taas viikko näköjään vierähtänyt edellisistä kuulumisista. Viime viikon lopulla aloitettiin koiran "myrkytys",punkkeja on piisaannut aika kiitettävästi ja torstaina lykkäsin Ninolle Expotin. Lauantaina vielä löytyi punkkeja,mutta sen jälkeen niitä ei ole näkynyt. Lauantaina oli sitten matokuurin vuoro ja arvashan sen, äitienpäivä-aamuna tää äiti sitten putsas yrjöjä makkarin matolta. Nino tuppaa oksentelemaan lähes kaikkien matolääkkeiden jälkeen, taitaa Canex olla ainut mikä ei ole oksettanut.
Alkuviikosta ei tehtykkään mitään erikoista,vähän tottisteltiin ja Nino on ainakin liikkestä seisomisen unohtanut kokonaan.. Aina lysähtää istumaan. Voi kun itellä piisais intoa ja taitoa tuohon koiran kouluttamiseen ja liikkeiden hiomiseen,nykyään nimittäin koiralla on selvästi halua tehdä,toisin kun vielä muutama vuosi siten.
Keskiviikkona sitten vihdoin saatiin ne tapetit keittiön seinälle, kyllä siinä oma aikansa vierähti ja vielä torstaina jatkettiin viimeistelyllä ja listojen laitolla ja ikkunaan uuden puukaihtimen asentelulla. Nyt jos joskus sais vielä keittiöön uuden lattian. Toisaalta koko ajan ajatuksissa siintää pykälän isompi asuntokin, nykyinen kyllä on meille ihan täydellinen pihoineen ja sijainniltaan,mutta yks huone sais olla vielä enemmin.=) Pari päivää kun meni vähän keskittyen muuhun kuin koiraan,käytiin torstai-iltana tekemässä esineruutua ja ihan kivasti se meni. Ainut,että viimeistä esinettä tuodessa Nino lensi pahannäköisesti ns. turvalleen. Se jotenkin kompuroi oksiin ja siihen pienen ojan pientareeseen se suoraan rintakehä edeltä tömähti maihin. Vähän jo säikäytti,että nyt meni niskat tai etujalat,mutta sieltä se koira vaan ylös nousi ja eikä vammoja ole näkynyt.
Eilen oli sitten vuorossa viikon ainoat viralliset treenit, hakuilun muodossa. Ennen treenejä tuli todettua,että persoja ne on makkaralle sekä ihmis- että koiralapsi, mun pilkkoessa hk:n sinistä Ninolle palkkapurkkeihin,molemmat pojat pyörivät jalkojen juuressa,oikein niinkuin kuhina kävi  ja odottivat saavansa makkaraa. Siinä sitten makkara käsissä kumartelin antamaan palat molemmille,ehti Nino jo siepata koko lenkin suuhunsa. Mulla on refleksit onneksi aika kehittyneet ja lenkki oli yhtä nopeesti takaisin mun hallussa. Jossain siinä välissä sitten huomasin,kun Nino nuuskutteli Miron suun suuntaan ja Miro tyytyväisenä makkarat kielellään näytti Ninolle,että lällää mullapa vielä onkin ja suu kiinni..=)
Makkarat kun oli syöty ja purkitettu, lähdettiin treeneihin taas vähän etu-ajassa,että ehtivät Nino ja Saku vähän riekkua metsässä. Ninon treenit olivat nyt sitten taas aika pohjanoteeraus, eka ukko meni hyvin eikä Nino tarvinnut mitään apuja. Mutta se toinen.. Toinen ukko oli tiheässä pikkukuusikossa ja oli Nino siellä käynnyt ja jopa kuonolla tökännyt maalimiestä,mutta siihen se jäi. Siinä sitten lähetettiin välillä tyhjälle ja sen sata kertaa uudestaan ukolle,mutta ei piski vaan pyörii siellä eikä sano mitään. Hirmu väännön jälkeen meni sitten ukolle kutsusta. Plääh! Vimpo otettiin sitten niin,että maalimies yritti leikittää Ninoa,mutta ei se oikein syttynyt leikkimään. Mie sain sen ite vähän enemmin riehutettua ja sitten otettiin siitä lennosta (mutta ei todellakaan lennokas ja vauhdikas) perään-ajo. Taitaa olla taas kohta hakutauko paikallaan..