Rauhallinen juhannus, joka meni enimmäkseen töissä. Juhannus-aatto iltana päätin lähteä pitkästä aikaa kunnon metsälenkille, ajattelin,että josko siellä ei juhannus-aattona törmätä kehenkään, joka antaa meille putkaa,linnaa,vankeutta kun koira on irti.. Nappasin askelmittarin vyötärölle ja suuntasimme sateeseen. Lenkkiä kertyikin ihan mukavasti puol 11 illalla kun oltiin reissusta kotona,mittari näytti 7km780m. Ihan tarkka tuo pilipali mittari ei ole, mutta jotain osviittaa anto ainakin. Mie olin ihan puhki,samoin koira,mutta ihana oli kävellä kaikessa rauhassa sateen raikastamassa metsässä. =) Harmillisen vähiin on jääneet nuo kunnon metsäreissut,kun ei oikein enää ilkiä noihin ns. lähimetsiin mennä. Ja ennen kun autolla suuntaa kunnon korpeen tuhraantuu siihen aikaa ja eipä tuo bensakaan ihan ilmaista ole..Ninosta kyllä huomaa,että kunto on huonontunut,kun metsärämpimiset ja koirakaveri-painit ovat jääneet minimiin. Ja vähänkö tuon huomaa kyllä omasta kropastakin.=( No,aaton metsäreissusta jäi hyvä mieli. Ja olipahan terveellinen tyyli  juhlistaa juhannusta.
Juhannuspäivän iltana oli tarkotus mennä taas enemmänkin vapaana riekkumaan,eri paikkaan tosin, mutta tuntui,että joka paikassa oli silloin jo väkeä,joten oikaistiin vaan voimalinjaa pitkin kotiin iltalenkillä. Ja olipa siellä vaan heinät sun muut kasvaneet parissa viikossa! Eipä näkynyt koirasta mitään ja meikäläisen alta 160cm varresta ehkä päälaki.=) Selville vesille kun sieltä puskista päästiin, Nino oli haalinut mukaansa ainakin 8 punkkia,tai sen verran mie niitä siitä löysin, itestäni en onneksi yhtään. Näkyy kuiten Expot vielä toimivan,kun yhtään niitä ei ole sen jälkeen kiinni käyneenä näkynyt, tuskin mie niitä kaikkia elävältä sentä löysin.

Miro ja Nino myös hauskutti juhannuksena, Ninon ruoka keikkui taas syömättömänä kupissa ja Miro se sitten oman ruuan (josta osuutensa sai myös koira) jälkeen päätti auttaa Ninoa syömisessä.. Peräkanaa menivät kupille ja eikun syömään.
Otetaan nappula..


..Ja ham suukkiin


Normaalisti meillä ei sentäs ihan näin ruokailla,vaan Ninolla myös on ruoka rauha,kesken ruokailun tms. ei keittiöön ole pikkumiehellä asiaa,samoin on luiden kanssa, niitä herkutellaan nykyään silloin kun Miro nukkuu.=)

Vähän harmillisiakin juttuja tuli juhannuksena huomattua, Nino haisee sekä rapsuttaa,kirputtaa ja taas rapsuttaa. Viime viikolla se viimeksi kävi uimassa ja sateessa se on nyt kastunut lähes joka päivä ja nyt alkaa sitten olla nahka ruvella. Aikasemmin iho on enemmätkin puljaamiset kestänyt hyvin,hajua lukuunottamatta, mutta nyt näköjään ei. Tänä aamuna sitten huomasin,että töpön tyvessä on jo pieni rikkinäinen iho-alue ja rupea ja kupeessa punoittava läntti. Kiva,kiva ja edessä häämöttää jo mökkireissu merenrannalla ja vettä on taivaalta luvattu vissiin joka päivälle.
Toivottavasti nahka nyt tulee kuntoon turkin harjauksella,betadinella ja basibact-pulverilla. Kurjaa,jos uinnit on jo tältä kesältä uitu. Sateen varalta mulla on taas ollut mielessä kunnon lahkeellinen kurapuku,se olis kyllä kätevä,nyt kun vaan jostain löytyisi innokas ompelija..