Eilen illalla käytiin kurkkaamassa pätkä Portimon polkuja (tuosta ihan läheltä lähtee 10km retkeilyreitti ja piti käydä katsomassa mistäs päin se loppujen lopuksi on rakennettu menemään), enpä tiedä mennäänkö toisten..Polku oli ihan kiva,mutta se ympäröivä alue ei niinkään joka kohdasta..Mun mielestä!Nino on ehkä erimieltä.

Näköjään se kostautuu, kun luvattomia tekee ja laskee koiran irti juoksemaan..
Lenkin jälkeen ajettiin vielä pikkunen jälki,jossa oli keppien sijaan esineitä. Eipä siitä sen enempiä,kun että pieleen mänt,kaikin puolin. Sitten olikin aika ajella kotiin ja pestä koira, se ei sitten juurikaan putsaantunut sitä jälkeä ajettaessa kosteessa metsässä,kuten kuvasta näkyy.

No mutalieju-jutut on aika arkipäivää meillä, kuten on varmaan jokainen huomannut. Mutta kokeiltiinpa me ihan uutta juttuakin tossa pari iltaa sitten. Tihkusateessa kierrettiin puolentoista tunnin lenkki ja sitten mä päätin,että nyt kokeillaas. Pyörän vierellä juoksua siis. Joskus oon yrittänyt,mutta todennut toivottomaksi, Nino nääs hyökkii renkaisiin (myös mm. ruohonleikkurin,kottareiden)ja kinttuihin. Pihasta postilaatikolle se koko matkan tähtäsikin renkaisiin sekä mun pohkeisiin,mutta sitten se alkoikin sujumaan! Pikkulenkki kierrettiin,kertaakaan en kaatunut eikä koira jäänyt alle. Pari mustelmaa tuli pohkeisiin alkumatkasta,mutta ei pahoja. Sopivan väsyneenä ja ilta hämärissä pitää kokeilla uudestaan. Olishan pikkuset pyörälenkit vaihtelua lenkkeilyyn,vaikkakin ainahan mulla on näitä yrityksiä, mm.juokseminen ja sauvakävely,ja sitten se into tyrehtyy,mutta kattotaan nyt.=)

Mirokin on oppinut viikon sisällä uuden koiramaisen jutun, näin nukutaan kun koirat. Harmi,kun piti räpsästä kuva nopsasti,niin ei tullut oikein kunnollista otosta.