Niin kuin epäilikin, on koirahommat jääneet viikolla minimiin. Töiden lisäksi ollaan Miron kanssa tattoiltu ahkerasti, mm.käyty tivolissa ja tutustuttu armeijan autoihin ja helikopteriin.=) Mukavaa,että meidänkin kaupungissa joskus tapahtuu jotain. Torstai-iltana ehdittiin Ninon kanssa haistelemaan tattoo-meininkiä, käytiin kuleksimassa tivolin liepeillä ja siitä sitten lenkin kautta katsastamaan menoa keskustassa. Muu luppo-aika onkin sitten mennyt siivoillessa,onneksi mun äiti tuli perjantaina auttamaan kunnon siivouksessa,että saatiin eilisiin kemuihin paikat putsinkiin. Justiinsa ennen pahinta ukkosmyräkkää saatiin hommat tehtyä,onneksi ei oo ukkosarkaa koiraa,Nino sai viettää aikaa pihalla siivouksen ajan ja siellä se ukkosen jytinässä istui ja ihmetteli. Sopivasti saatiin hommat tehtyä,kun alkoi kaatosade ja kunnon paukutus ja Ninokin sai taas luvan tulla tupaan. Olikin kesän ensimmäinen oikein kunnon ukkonen, pamautti vaan piru vie telkkarit pimeiksi koko taloyhtiöstä. Onneksi ei kai ollut vakavampi vika, koska aamulla telkkarit taas toimivat.
Eilinen päivä menikin sitten niitä 30v. juhlia vietellessä, oikeet päiväthän menivät jo 29.7, mutta piti ne nyt pienet kemut pitää. Päivällä kahviteltiin ja myöhemmin viiniteltiinja tattoiltiin.=) Kummia vaan noi koirat, Nino seurasi mua aamusta lähtien kuin varjo. Kummasti se vaan vaistoaa,että jotain erikoista on tapahtumassa. Vieraita kun tuli, herra ei suostunut lainkaan menemään pihalle, vaan siellä se on oltava missä muutkin. No, siinähän se sivussa meni koirakin,mutta silmäkovana sai vahtia,ettei katoa kakkupalat vieraiden lautasilta. =) Kummaa tuokin,ei se yleensä omassa porukassa pummaa ja kyttää ruokaa(no makkaraa ehkä),mutta heti kun on vieraita yritystä löytyy kyllä. Muutamat nylkytys-yrityksetkin herra hormooni teki, ne on kai enemmän sellasta sijaistoimintaa,silloin kun on tupa täynnä väkeä. Vaikkakin hormoonit kyllä hyrrää, naapurin koiran juoksu alkaa kai olla jo ohi, mutta lisää hajuja löytyy ympäri kylän. Perjantai-iltana Nino onnistuikin raahaamaan mua perässään hyvän matkaa,kun jotain sulotuoksusia neitejä käveli tuossa omalla tiellä. Pikkasen noloa roikkua fleksin perässä pystymättä tekemään mitään. Pääs mokoma yllättämään ja kiskaisi mäkeä alas pitkällä fleksillä ja mie keikuin perässä. Tien laitaan sain sitten piskin pysäytettyä ja kiireesti kotia.=)
Ens viikolla jos jossain välissä ehtisi vaikka jotain harrastellakkin,ettei pääse ihan unohtumaan ne hommat.