Huomenna tulee viikko Ninon leikkauksesta. Toipuminen on sujunut hyvin,yhtään kivuliaalta Nino ei ole vaikuttanut missään vaiheessa. Jos kauluria ei olis,siitä ei juuri huomais,että mitään on tehtykkään, tikitkin ovat pienet ja sievät,eivätkä ainakaan vielä häiritse ja kutise. Ja muutenkin haava ja koko silmä on siisti. Kipulääke loppui periaatteessa eilen,mutta annoin vielä aamulla yhden satsin. Antibioottikuurin kanssa taistellaan vielä jokunen päivä ja nimenomaan taistellaan. Ne 11/2 tabletin otto kahdesti päivässä on suuren luokan show, jossa koira luikkii karkuun ja kuola roiskuu.. Hyvällä se ei onnistu,joten väkisin se on lääkittävä,mutta hankalaa on saada otetta koirasta jolla on kauluri kaulassa ja kekkuloi ja rimpuilee minkä ehtii..=(  Oi niitä pentu- ja nuoruus-aikoja jolloin lääkkeet menivät ahneelle koiralle tuosta vaan. Nyt on ihan toinen ääni kellossa.
Eipä tuosta kuvista juuri mitää näy, mutta siellä ne tikit on.

Viime päivät on muuten menneet vähän kurjalla fiiliksellä, justiinsa kun oli ajatuksena,että leikkauksen jälkeen päivä kaks mennään vaan korttelikierroksia ja siitä sitten takaisin suht normaaliin lenkkeilyyn,iski mulle lauantai-iltana vihoviimeinen keuhkotauti, koski rintaan,selkään ja ahdisti ja yskitti ja sunnuntaina töiden jälkeen olo oli jo aivan kaamea ja illalla oli jo kuumettakin. Hirveä tunne kun ei henki kulje ja yskittää niin,että kylkiluut rutisee. Eli varsinaisesti sairas onkin nyt ollutkin meikäläinen. =)Eilisestä olo on jo ollut paranemaan päin, vaikka illalla vielä oli nipin napin lämpöä. Onneksi oli nyt pari vapaapäivää aika sairastaa, mutta varmuuden vuoksi olen huomisen pois töistä. Isäntä ja isomummi ovat nyt pari päivää hoitaneet Ninon lenkityksen, sen mitä ovat isäntä töiltään ehtinyt ja isomummi voimiltaan kyennyt. Nino on vielä suht rauhallinen vaikka sen pääasiallinen homma onkin nyt makoilu. Vähän pitää välillä villiintyä ja niivittää kiellettyjä tavaroita.

Kaulurin takia on niin hitsin vaikea keksiä oikein mitään tekemistä. Nino kyllä "keksii" sen kanssa vaikka mitä, kauhoo hiekkaa ja rojua ulkona,jyrää kaiken eteentulevan,säilöö sinne kuolaa ja vähän ruokaakin. Ja paras kaikesta,laiduntaa heinää ja oksentaa ja osa meni tietenkin sinne kaulurin sisään..
Mutta kaikki varsinaiset aktivointi-jutut on vähän hankalia, Miro onnistui sentäs yhtenä iltana hetken viihdyttämään töttöröpäätä viskelemällä nappuloita  etsittäväksi pitkin lattioita, onhan sekin jotain pientä touhua.=D

 Mutta josko tämä tästä, päivän pari kun vielä lepäilee,niin josko sitä sitten uskaltautuu jo tuonne lenkkipoluille. Kyllä sen huomaa kun pari päivää vaan on ja lepäilee,että kyllä sitä ulkoilua ja lenkkeilyä kaipaa,vaikka normaalisti se välillä saattaa potuttaakin.=)
Maijulta sain vinkin,että KKS:n sivuilta löytyy Speedrace-kuvia ja pinkoohan siellä yhdessä kuvassa Ninokin..

copyright: KKS Ry