Ihan alkuun PALJON ONNEA Ninon Danica-äidille! Hofriinan D:t täyttävät tänään jo 11 vuotta!

Eilen meillä oli ekat rauniotreenit tänä vuonna ja mukavanhan siellä oli taas käydä. Pienellä äksönillä lähdettiin liikkeelle,käytiin Niinan ja Sakun kanssa reilu puol tuntinen lenkillä metsässä,että pojat saivat laskea vähän höyryjä. Ennen lenkille lähtöä joutui jo äänijänteet tiukille,kun treenikaveri ei ehtinyt laittaa omia poikiaan autoon,ennen kun Niina avasi paksin,jossa ulos hyppäsi,kuten aina ilman lupaa yksi hovawartHuuto.. Perhanan NIno,ei ole koskaan ikinä oppinut,että autosta ei tulla ilman lupaa! KOhta sitten nämä treenikaverin pojat pyörähtivät paikalle ja  siinä sitten hiukka tiukka puristus pannasta ja etutassut ilmassa-otteella häärättiin ja huudettiin,mutta mitään vahinkoa ei tapahtunut ja liekö Nino olis pienemmille pojille välttämättä mitään sanonutkaan jos olis ollut ilman niskavilloissa ja kurkussa karjunutta emäntää. Nyt kyllä pörräsi,minkä kykeni..Huuto Että oli sellanen sähäkämpi alku sille treenireissulle.

Treenitkin meni aika sutinalla, jos metsässä takkuaa,niin raunioilla vois sitten puolestaan vähän jarrutella,vaikka kohtalaisesti sain NInon tarkastamaan paikkoja,vaikkakin se kerkes tehdä omat rundit aina ekana.. Kolme ukkoa löytyi aika iisisti,betonikaivosta,betonilohkareiden alta ja kontin katolta. Viimmistä ukkoa sitten etittiin,Nino pyöri ja hyöri kahden betonikasan alueella ja mie jo ihmettelin,että mikä mättää,mutta ukkopa ei ollutkaan siellä vaan reilu kymmenen metrin päässä metalliputkilossa.Hymy Harmi,etten tullut ottaneeksi kameraa mukaan,olis ollu nätti ilma kuvata. Toisaalta eilen oli taas sellanen tuuli,että kamera olisi luultavasti ollut täynnä kaikkea oravasta pienempää.

Oravista puheen ollen, voi jestas,että ottaa hoffipojan aivoon pesänrakennus- puuhissa olevat linnut. Aamulla sai kyytiä varis,jota piti vielä yrittää saalistaa oksalta pomppimalla takajalkojen varassa kuin trampoliinilla.

Takapihan linnunpönttöön pesää yrittää rakentaa tintti ja siinäpä riittää koiralle työnsarkaa pitää se poissa meidän pihalta. Ja oikein kun alkaa hermostuttamaan,niin sitten mellastetaan jo korkealla taivaalla liitelevä haukka. Rankkaa tuo pihavahdin elämä. Onneksi aikasempina vuosina ainakin tuo mekastus on laantunut aika nopsaan ja linnut saaneet touhuta (melko) vapaasti.