Siinäpä ne,meitin tärkeimmät touhut. Mustikat ovat kypsyneet, joten on yksi hyvä syy lisää ajella vähän pidemmälle metsiköihin. Kaksi neljä tuntista retkeä on heitetty, pitäen sisällään mustikan poimintaa,uintia ja metsässä kirmailua. Aika rauhassakin ollaan saatu olla,vaikka metsässä on paljon mustikkaa. Onneksi on oman lauman jaloissa mieluusti pyörivä koira,joka ei kirmaile kilometrien päähän säikyttelemään muita marjastajia. Eri asia on sitten jos eksyvät meidän apajille..
Vaikka mie olen enemmän talvi-ihminen,niin ei kyllä oikein mikään voita näitä mukavia marja-ja sienireissuja korpeen kera hyvien eväiden ja mukavien touhujen. Koira nauttii elostaan ja Mirokin viihtyy.
Metsän halki polkuu myöten..
..järveen!
Hetken huili
Ja sitten taas lutrataan
Uiskentelun jälkeen on sitten hyvä kiireellä syödä pöllityt makkarat, kuvan ilmeestä päätellen meinas juuttua makkarat kurkkuun. Onneton ei tiennyt,että ihan omat makkaransa pölli.
Sitten sinne itse asiaan,eli metsään..mistähän niitä mustikoita löytyy?
Jos metsäretkeily on mukavaa,niin sitä on jäljestäminenkin. Ollaan saatu nyt pari hyvin onnistunutta treeniä sillä saralla. Ihan oman uteliaisuuden ja oppimisen kannalta olen treenissä mennyt jäljet kaksin Ninon kanssa. Jäljen talloja on näyttänyt vain alun ja viimeinen keppi on merkattu krepillä,muuten ollaan oltu omillamme. Jäljet ovat olleet sellasta n.300m ja aika helppoja,muutamat kulmat ja kuus keppiä. Eka jälki oli hankalassa maastossa siinä mielessä että siellä risteili monia,monia polkuja,mutta aika hienosti selvittiin, muutama yritys oli tielle,mistä jäljen tallaaja oli tullut pois ja sinne haahuilu- pätkälle luultavasti jäi yksi keppi,mutta löydettiin takaisin jäljelle ja selvittiin siis kunnialla viimeiselle kepille.
Eiliset treenit tehtiin samalla lailla,nyt oli kepit numeroitu ja viimeinen vielä merkattu nauhalla. Ja tällä kertaa nousi kaikki kepit! Ja mäkin keskityn erilailla koko hommaan ja luotan koiraan,kun ketään muuta ei kulje matkassa mukana,mie kun herkästi sitten varmistelen touhuja niiltä takaa tulijoilta enkä keskity koiraan. Yks kämmi meinas käydä kun näin viimmisen kepin merkkinauhan ja olin jo kiskomassa koiraa nauhan suuntaan, mutta onneksi annoin tarkka-nenäsemmän hoitaa työt. Ei sitten meinannut mulla käydä ajatukseen,että kepille on voitu mennä muutakin kautta, kun siitä mistä mie kuvittelin.. Nino oli siis oikeassa. Pitää vissiin unohtaa nuo merkkausnauhatkin.
Kommentit