Viikonloppu vierähti taas mökkeillessä. Säät suosivat taas kerran,lukuunottamatta lauantai-aamupäivän sadetta. Meinas jo hermot mennä,kun ei ollut sadevaatteita mukana ja tuskailin,jo että pitääkö sitä ajella kotona käymään hakemaan sadevehkeet. Onneksi matkaa kotiin ei ole kuin 30 km eli ei ihan mahdoton ajatus,mutta sada hellitti ja sitä keikkaa ei tarvinnut tehdä. Mökkireissu meni tutuissa merkeissä,metsässä kirmaillen

ja mökillä rentouten.

Kalasaalista ei tullut, mutta luonnon antimista nautittiin muuten,myö ihmiset kanttarelleista,mustikoista ja puolukoista ja Nino jäniksen koivesta. Joku metsäneläin oli päästänyt pupusen päiviltään (Nino ite se ei ollut ) ja Nino sitten pääs herkuttelemaan löytämällään aarteellaan. Mitäpä tuota yrittämään edes kieltää,puolet kintusta oli jo syöty,kun tilanteen hoksasin. Oli jo aika mones löydetty jäniksenkäpälä mikä hoffiherran kitaan upposi,eikä siitä tälläkään kertaa haittaa näkynyt olleen.

Nam ja rouskis vaan!

Mukavien ja rentouttavien hetkien lomassa saatiin kerran pari ylimääräistä sydämen tykytystä vahtikoiran ansiosta. Nino on pysynyt loistavasti mökkipihassa,vaikka ihan lähellä on toinen mökki ja mökille vievä isompi hiekkatie kulkee melko lähellä. Tällä kertaa vaan joku päätti hypätä pois auton kyydistä ja lähteä lenkille justiinsa meidän mökin kohdalla ja siitähän mekkala syntyi. Ninon korvat katosi täysin ja vahtihaukulla lähti tielle päin,mutta puol välissä pihaa pysähtyi ja tyytyi vaan ärjymään tätin suuntaan. Noinhan se tottelevaisen pihavahdin pitäs kai käyttäytyäkin? Eikä lähteä pöllyttämään täti-ihmisiä pitkin kyliä.

Mutta ei mökkireissusta sen ihmeempiä, tai vaikka pari poseerauskuvaa vielä.

Eilen treenailtiin sitten taas tiistaiseen tapaan jälkeä ja tais olla ehkä parhaimmat treenit koko kesänä! Jälki oli aika normi mittainen(n.300m kai),vajaa 2 h vanha ja kuus keppiä. Vauhti oli kerrankin kohdillaan,mentiin sellasta rauhaisaa sunnuntai- kävely vauhtia ilman mitään tuhottomia ees sun taas sivulle poukkoiluja. Polkujen ylitykset ok,samoin keppien ilmaisut. Ainut negatiivinen asia oli,että viimisen kepin yli mentiin,mutta sieltäkin pienellä jarrutuksella haju kepistä tarttui nokkaan ja sekin löytyi. Ja miekin osasin pitää suuni kiinni,kun koko jäljen hoin mielessäni "Ole hiljaa,ole hiljaa". Mulla kun on paha tapa lörpöttää ummet ja lammet,kun joku kävelee jäljellä meidän perässä. Ainii,ja esineruutuiltiinhan myö ennen jälkeä ja sieltä ruudusta löytyi Miron kenkä,Ninon lelu ja mun ripsiväri. Ehkä mun ruutuun lähettämiset ei ole ihan mallisuorituksia ja tuon ripsarin löytyminen tuotti hankaluuksia,mutta tulipahan jäljen lisäksi muutakin aivojumppaa harrasteltua.

Tänään tavattiin sitten taas Bono-pikkuinen,joka kyllä kasvaa ihan silmissä! Suunnattiin metsälenkille kera Niinan,kolmen koiran ja Miron, hyvin menikin reissu,ainut, että kertaalleen Ninolla tuli tällä kertaa jotain sanomista Bonolle ja ekan kerran ärähti sille sen verran pahasti,että mie ihan säikähdin ja Bono sai kuolalätin kupeeseensa. Ja Nino kuulla kunniansa. Mutta loppumatka meni normaalisti, normaalit purputukset toki pitää aina kuulua.

Riivattu vie,että reissulta olis saanut ison kasan kivoja kuvia,mutta kappas,kahden kuvan jälkeen kamera ilmoitti,pimpelipom,akku loppu..Toisen kerran sitten kuvia siis.