Tiistaina käytiin jäljestelemässä ja NIno mokoma taisi kuulla,kun mamma haasteli,että pari kiloa pitäs painoa pudottaa. Vauhti jäljellä vastas nimittäin hikilenkkiä ja maastokin oli paikoin ryteikköä,niin liinan toinen pää joutui tosissaan töihin. Ja tähän mennessä kun kolmos tai neloskeppi on ollut se metsään jäänyt,niin nyt jäi sitten eka. Siitä onneksi tahti parani ja loput kepit löytyi. Pururadan ylityskin meni ok,mutta Nino on päättänyt olla aivan varma,että jälki jatkuu siitä aina suorassa linjassa ylityksen jälkeen,joten jatkossa pitää miettiä vissiin siihen jotain jekkua koiruudelle.

Hakuilemaankin ollaan ehditty,tai raunioille. Ja siitäpä Nino nautti, alkuun lähti kun tykin suusta omille reiteille,mutta malttoi lopulta kuunnella mua ja tehdä tarkastuksia mun haluamista paikoista. Mirokin pääsi mukaan treeneihin ja osasi ihan hienosti olla piiloissa mun kanssa. Välillä vähän jutusteli,mutta kuten työkaveri sanoi,"eihän siellä ruumiskoiria kouluteta,vaan pelastuskoiria",niin ei kai pienestä jutustelusta liene haittaa ole.

Tänään olikin vuorossa keikka Lappeenrantaan ja katsastamaan saadaanko Ekho:n toimintaa taas alkamaan uudestaan. Ekho on viettänyt pitkään hiljaiseloa osanottaja- kadon takia,mutta josko nyt innokkaita alkaisi taas löytymään. Kaatosadettahan se oli luvannut ja aamulla vettä tulikin kiitettävästi,hetken kyllä mietin,että onkohan järjen köyhyyttä lähteä ajelemaan koirahommien takia 80km,mutta eipähän tuo sade ennenkään ole haitannut eli matkaan vaan! Paikalle tuli sitten lopulta 6 hoffia, pari ihan uuttakin ja seuraavaakin tapaamista oli suunnitteilla lokakuulle. Pikaisesti siinä sitten sateessa ja tuulessa esineruutuiltiin ja pennuille otettiin makkararinkiä. Ninon esineruutu meni vähän haisteluksi,mutta tuli sieltä ne esineet sieltä lopulta. Kamerakin mulla oli mukana,mutta eipä siinä kaatosateessa sormet kohmeessa paljon viittinyt kuvailla. Seuraavat treffit on toivottavasti sitten mukavammassa säässä. Kiitos vielä Helille lämmittävistä kahveista ja aina niin hyvistä mokkapaloista!