Kun ei tässä nyt oikein muutakaan ole. Lenkkiä ollaan tehty (ja välillä NIno etsinyt mamman "hukkaamia" tavaroita),silloin kun on ollut aikaa ollaan tallattu pitkiäkin retkiä pakkasta uhmaten.Illalla etenkin on ihana kävellä noilla kelkkareiteillä hämärässä hiljaisuudessa,pensaiden oksat on kuin täynnä timantteja lumen niissä tuikkiessa. Kuu loistaa. Ja Herra (vai liekö Rouva) huuhkaja välillä huhuilee. (Ekat huhuilut kyllä aiheutti mulle pienen pelästyksen )

Pienin sydämentykytyksen aiheutti myös yhtenä päivänä pellolta palatessa NInon liukastuminen jäiselle autotielle. Jalat lähti liukkaalla alta ja koira kaatui ja kiljui kun syötävä,pahinta vielä että osa liukastumisesta oli mun omaa mokaa,kun kiskasin näköjään liian voimalla riekkuvaa koiraa. Hetken aikaa Nino makas maassa ja vinkui ja mä olin varma,että nyt meni luita poikki,mutta ei. Oikeaa takajalkaa ontui hetken ja kotona sitä nuoleskeli vähän,mutta sen jälkeen ei mitään,luojan kiitos. Mutta perhana että pelästytti!

Jääkausikin on nyt sitten muutes avattu,viikolla on pari kertaa käyty testaamassa jään kestävyyttä ja kyllä se meidät kantoi,mutta nyt on taas vettä rannoilla,että ei sinne kamalasti houkuta mennä..

Mutta kun ei tässä sen ihmeitä niin muutama kuva siis.

1.Lentävä Hovawart

2. Hyppäävä hovawart

3.Ja sen takamus

4.Retkillä

5.Välillä juostaan

6. Välillä on se ojennettava pikkunassikkakin mukana menossa

7. Ja pakollinen "poseeraus"