Onpas taas hujahtanut muutama hetki viime päivityksestä,mutta eipä tässä ihmeemmin ole mitään tapahtunutkaan.

Pakkasta piisaa,milloin enemmän ja milloin vähemmän eli kuonot on edelleen huurussa.

Ja luntakin piisaa,että hoffipoika meinaa välillä olla pulassa,etenkin jo ojaan humpsahtaa. Olikin työ päästä sieltä poijes.

Kuvia on tullut otettua harmillisen vähän,vaikka pitäs tätä ihanuutta,oikeaa talvea kyllä enemmänkin kuvata..Päivät vaan on olleet aika harmaita ja suurin osa metsä-ja peltolenkeistä on tullut tehtyä iltamyöhällä. Muutama kuva sentäs on viikon varrella tullut räpsittyä.

Treenit on ihan tauolla, hakutreeneistä ei ole mitään kuulunut,mutta eipä taida autolla treenipaikoille edes päästä. Treenitauko kyllä alkaa pikku hiljaa näkymään. Ninohan ei tuhoa mitään tai ole muuten varsinaisesti rasittava,mutta kun on tylsää,niin vahtiminen lisääntyy,välillä raivostuttaviin piirteisiin. Kotona kommentoidaan sitä sun tätä tyhjänpäiväistä ja lenkilläkin pitää välillä olla tarkkana kun porkkana. Tai en mie tiiä, jotenkin olen vaan yhdistänyt,että kun ei ole aivokopalle riittävästi työtä,niin äkkiää koirasta tulee yli-herkkis vahtimiselle.

Lenkkiä ollaan nyt yritetty painaa urakalla ja käyttäen etenkin ilta-myöhällä hyväksi kaikki mahdolliset lähitienoon moottorikelkka-reitit,kun ihan umpihangessa ei pitkään viittitä tarpoa kumpikaan. Onneksi täällä nyt näyttää kelkat heränneen kesä-unilta ja saadaan ihan mukava melkein 6km lenkki tehtyä niitä uria ja hiljaisia pyöräteitä myöten. Siinä voi sitten samassa jättää namuja tai esineitä taakseen ja lähettää koiran etsimään, saa edes jotain aktivointia tai ainakin spurttailua tuolle jolkottelijalle. Tänään onneksi tapahtui täysi hyytyminen parin tunnin pulkkamäki keikan jälkeen joka tehtiin kera Sakun ja Bonon. Onneksi on muutama noita koirakamuja, joiden kanssa kähistessä iskee kotona sitten yleensä täysi uupumus.

Otsikkoon palatessa, Nino on aloittanut todenteolla joka talvisen Pidä Suomi siistinä- kampanjansa.. Se on aivan uskomaton räkärätti-imuri,taas tänäkin talvena. Ja meno senkun kiihtyy talven edetessä. Mikä helvatti niissä nenäliinoissa kiehtoo,että niitä pitää syödä mielin määrin? Ja hevonpeet, toinen herkku jäisenä.. Ikävin asia on sitten ne ihmisenpeet.. Taitanee olla aika kohta kirjottaa tekstaripalstalle niistä, kohtahan se kirjoittelu koiran kakoista kuitenkin senkun kiihtyy. Vastavetona voisin toivoa,että ihmiset ei paskois luontoon,meidän koira syö ne ja se on paljon ällöttävämpää,kun ne koirankikkareet siellä tienpientareilla.. Nää kolme on ollut kuluneen viikon hittituotteet meidän rontin makumaailmassa,YÖK!