Piti sitten oikein mennä kehuskelemaan täälläkin,kuinka meidän koira pysyy pihalla ilman aitoja! Juu,ei pysy ei. Ja se yksikin kakkakeikka metsään olis pitänyt olla kielletty..

Torstaina pistin Ninon odottamaan lenkkiä pihalle ja siellähän se oli ja haukkua louskutti. Vielä siinä vaiheessakaan,kun oli ollut liian kauan hiljaista, ei välähtänyt,että koira on hatkannut.. Vasta kun Miro sanoi,että missä Nino,kun ei näy pihalla,mulle tuli kiire. Hirveä paniikki-mieliala kera kauhukuvien auton alle jäämisestä, jonkun ihmisen tai elukan ahdistelusta sun muusta mukavasta piirtyi silmien eteen ja kiireesti pihalle koiraa bongailemaan. Pitkään ei tarvinnut bongailla,ihan tuosta suht naapurista se löytyi ja taisi löytyä myös se mystinen juoksunarttukin siitä torpasta.. Joku tässä lähistöllä on pojat laittanut sekaisin ja luultavasti siis tämä uusien naapurien koira.. Isännän kanssa sitten kiireellä koiran hakuun, onneton paskoikin sinne pihalle, eikä tietenkään tunnistanut edes nimeään,saati,että olisi ymmärtänyt mitään muutakaan.. Lopulta tuli sitten ihan vapaaehtoisesti hollille ja pääsi puhutteluun.Tää oli taas niitä hetkiä että olis voinut painua maan alle..

Ja kun omistaja on tyhmä kun saapas,sehän laskee koiran uudestaan takapihalle tänään ja valvoo itse,että koira ei hatkaa.. Ja paskanmarjat,taas se lähti ja sama paikka,ilman paskomista tällä kertaa.. Jos olis hännällinen hoffi,olisin varmaan saanut hännästä kiinni ja koiran takaisin pihalle,mutta töpiksen kanssa se ei onnistu. Ei muuta kun hiki ottalla,naama punaisena täydessä raivon vallassa koiran perään. Sen verran hurmoksessa se oli että kiinni jäi heti ja kotiin mentiin että hippulat vinkui.Tää oli jo sellainen hetki, että olis voinut kuolla häpeään..

Toivottavasti Nino ei nyt keksi alkaa kesälläkin karkailemaan yli aitojen. Tai jossain muussa tilanteessa. Mielessä on kyllä jo käynyt pihan aidan vahvistaminen sähköpaimenella,piikkilankalla,maamiinoilla sun muilla apuvälineillä kaiken varuilta.

Juu,mutta karkailun lisäksi ollaan ehditty lenkkeillä erinäköisillä kokoonpanoilla enemmin ja vähemmin. Koirat tulee edelleen keskenään hyvin toimeen, lapsukaiset Bono ja Dana ovat rohkaistuneet Ninon kanssa ja "kiusaavat" välillä jo ihan urakalla.

Kadut alkaa olla siinä kunnossa,että millään ei viittis sinne mennä ja metsässä on jo viime päivät ollut märkää,ja lumi ei kanna yhtään. Reisiä myöten sitä on sitten kahlailtu.

Lauantaina treenittiin taas esineitä, Nino saipi taas hetken juoksennella ensin Pimu-belkkarin ja sitten taas Venla-hoffin kanssa. Tällä kertaa maittoi jo työntekokin paremmin, molemmat valmiiksi viedyt esineet se haki,mutta taas kun se näki,että esine vietiin ruutuun kiinnostus lopahti. Mutta pikkuhiljaa taas yritetään saada homma toimimaan,lauantaina seuraava treenisessio.