Mahataudit on podettu ja viime päivät hikoiltu helteissä. Ruikulitauti tais ollakkin jotain ihan oikeeta pöpöä,koska Dana kärsi perjantaina samasta taudista ja Ninon kanssa samassa autossa oleskelivat torstaina,joten tarttuvaa tais olla. Ja vähän on kuulostanut,että joillan muillakin koirilla on ollut mahat kuralla viime aikoina. No,pääasia että ohi meni.

Tiistaina siis taas jäljesteltiin. Olikin vähän kaikkea haastetta jäljellä,märkää suopohjaa,hiekkatien ylitystä,pellon reunaa ja matkaakin ihan reippaasti,ainakin sen 500m. Jälki oli tällä kertaa merkattu ja se taisi vähän sotkea kuvioita. Nino etsi useamman merkin alta keppejä,joko on oppinut,että merkeiltä saattas löytyä keppejä tai sitten niiden haju sotki hommaa muuten vaan. Keppejä jäi maastoon pari,meni ihan suoraan yli ja kutonenkin olis jäänyt,mutta se jarrutin takaisin,että sai loppuun palkan. Vaikka tuntuu,että taitas jäljestää riemulla ilman palkkaakin.Ihan ei jälki ollut nappi suoritus,ilman merkkejä ja jäljen tallaajaa perässä oltais oltu varmaan solmussa jossain kohtaa. No,tiistaina taas uusiksi.

Samalla taas esineruutuiltiin. Olikin häiriötreeni,kun Valtti- holsku 10 viikkoa touhusi ja välillä komensi Ninoa ihan esineruudun reunalla. Mutta hienosti Nino keskittyi vaan töihin. Esineet tuli ruudusta,vain metallinen tupakkarasia tuotti tuskaa,mutta löytyihän sekin viimein.Pitkän pitkän tauon jälkeen myös ammuttiin,mie vähän epäilin saako Nino hepulin,kun ei ole aikoihin laukausia kuullut,mutta paukkuvarma se on edelleen. Ei edes juuri korvaa lotkauttanut,vaikka välillä normielämässä pelästyy kovia ääniä. Kuurohan se ei ole,joten se suotakoon,kun ei siitä mitään ongelmaa säikähdyksen jälkeen jää.

Kuten alussa mainitisin,viime päivät on olleet huh hellettä. Lämmöt on ollut sellasta +25 ja kovin ihmeitä ei tossa kelissä tehdä. Tänään käytiin Danan ja NInon kanssa pieni metsälenkki,puoli tuntia oli ihan riittävä aika ja sieltä sitten uimaan,nyt on ihan virallisesti meressä heitetty talviturkki. Lenkillä bongasin ihan ekan kyynkin,kävelin se yli enkä edes huomannut.,ennen kun velipoika huuteli,että kävelit sitten kyyn yli. Eli ei siis ihme,että mä en juuri koskaan näe käärmeitä. No joo,tää ylikäveltykin oli jo kerran pari autolla yli-ajettu. Mut ei kiva silti.