Hirvenluun syönnistä tiistai-aamuna alkanut ruikuli ei ollutkaan ihan helppo nakki sitten. Keskiviikko meni kakkimati,mutta torstai-aamuna kun suunnattiin metsään lenkille ja jäljelle,NInon pakki oli taas sekaisin. Se kyllä ehti luultavasti keskiviikko iltana mättää suuhunsa jotain tuossa lähimetässä,että johtuiko sitten siitä,edelleen luusta vai mistä lie. Mutta tavaraa tuli lopulta koko torstai-päivän ja molemmista päistä,meinas jo alkaa stressaamaan että mikäs nyt on häikällä,mutta Inupektilla ja paastolla tuntui nyt mennee onneksi ohi.. Onneksi olin torstain vapaalla ja ilma oli hyvä,joten sotkussa oli pääosin vaan takapiha..

Aamulla tosiaan ennen pahinta ruikulia ehdittiin metsään kera Danan ja miepä innostuin tallaamaan jäljet molemmille koirille. Tunnin verran ehtivät vanheta ja sitten toimiin. Danan elämän eka jälki oli vajaa 100m suora makkara jälki ja se oikeesti alun ihmettelyn jälkeen hiffasi homman, pitääpä kokeilla joku päivä uudestaan!

Ninon kanssa ei oikein onnistu noi mun itse tallaamat jäljet,se ei jotenkin niitä hiffaa,että oikeesti nyt jäljestetään,mennä höyryää ja sählää. Jälki oli lyhyt, varmaan alta 300m,keppejä oli 4,muutama kulma ja yks piikki. Kepit löytyi kakkosta lukuunottamatta,kulmat meni niin ja näin,piikki ihan oikomiseksi. Taitaa nää omat jäljet tehdä vaan hallaa.

Loppuun vielä pari lenkki-kuvaa, välillä keski-ikäinen hoffiotus innostuu pennun kanssa muuhunkin kun kurinpitoon.

Ja kärsivällinen pihavahti. En olisi vielä kolme vuotta takaperin uskonut,että ihan kaikessa Nino tuppaa olla Miron kanssa mukana  ja aika paljon se kestää. Hoffihiekkakakkuja.