Ehdinkin tuolla jo kommentoimaan,että vatsavaiva on voitettu,mutta toive-ajattelua.. Johan se taas ehti tossa viikko takaperin pukata uuden ripulin. Työpäivän jälkeen haju löi silmille ja olohuoneen matolla oli ylläreitä,peitettynä mm. Miron pyöräilykypärällä ja niin ees päin. Ja oli siellä heinä-oksennuksetkin, sopivasti ykätty leluhevosen päälle ne heinän retaleet. Se pisti jo itse asiassa naurattamaan,vaikka muuten meinas jo itku tulla. Inupektillä ja mäntysuovalla hoitui sekin ruikuli taas, mutta kumman useasti niitä nyt on ollut. No,mutta nyt taas kunnossa siis.

Tiistaina harrasteltiin jälkeä, julmetun itikkamäärän keskellä. Ja kesän ekan elävän käärmeenkin näin. Mutta oli varmaan tän kesän paras esineruutu-suoritus. Ja jälkikin sujui. Liinan kanssa sotkettiin alussa,mie talloin päälle ja lopulta se oli solmussa Ninon jalan ympärillä,mutta sitten sujui. Nino ei alkuun uskonut,että jälki voi kulkea armeijan juoksuhaudan pohjalla,mutta siellä se vaan meni. Loppu oli sitten vaihtelevaa metsää,märkää,märempää ja rutikuivaa. Kepit löytyi kaikki ja suurin osa kulmista meni upeesti,muutama tarkastus oli. Parin viikon tauko teki meille näköjään hyvää.

Eilen tavattiin myös Saku ja Bono heidän parin viikon loman jälkeen ja meininki oli sama. Bono mielistelee Ninoa ja Nino menettää hermot. Ja jos Bono huomioidaan, Nino menettää hermot..  Mutta välillä sitten otetaan kuitenkin yhteisiä spurtteja tai nuuskutellaan salaa vaivihkaa. Hyvin siis menee, ainakin silloin kun Bono on mahdollisimman "huomaamaton",liikaa jos tunkee iholle tai kielellä suuhun ainakin..nii se ei oo hyvä.

Tänään puolestaan oli pitkästä aikaa suorastaan helteistä ja alku-iltaa vietettiin paahteisella raunioradalla. Viime rauniotreenistä onkin aikaa,joskus viime kesänä?? Dana tuli ekaa kertaa ihmettelemään raunioita ja ihan mukavasti meni tutustuminen rataan. Helppoihin piiloihin laitettiin sitten hetken huilin jälkeen maalimiehet ja kyllähän ne sieltä alueella kierrellessä löytyi ja pikku-neidillä häntä senkun viuhui innosta. Ei siis ongelmia ihmisten eiköä upo-uuden paikan kanssa,vaikkakin putket sun muut kinkkisemmät paikat jätettiin väliin.

Mutta mitäs sitten meijän Nino, into pinkeenä lähti radalle,kuunteli just sen ekan kaks metriä ja sitten se menikin ihan miten lystäs. Ukot löytyi hienosti,mutta ihan omineen.. Hienoa,että itsenäistä työskentelyä löytyy,mutta raunioilla pitäs mennä vähän eri viisii. Muutama kuva kuitenkin,kun ootteli se siellä maalimiehillä edes.

hei..täällä niitä on..

näähän on tuttuja..meijän Miro..

Mulla on vapaat vietetty, juhannukseksi siis töihin.. Mutta Oikein Hyvää Juhannusta Kaikille!