Hengissä ollaan

Ja hyvissä voimissa,vaikka vieläkin on helteet uuvuttaneet,ihan viime päiviä lukuunottamatta.

Mutahan kyllä vilvoittaa kai mukavasti..

Turnut huilaa..

Ei kyllä edes suojuoksu ja järvessä pulahtaminen auttanut ,

vaan illalla oli edessä suihku. Onneksi mulla on pikku-apulainen,Miro vaahdotti ja mie suihkutin. Turha vaiva vaan,kun muutaman päivän perästä treffattiin Saku ja pojat päättivät puljata järvessä jossa ei juur enää ole vettä, taas näky ja haju ihan yhtä kurainen.

Kura hommien lisäksi ollaan jäljestetty ja ihan mukavasti on mennyt. Tiistain jälki oli ihan huippu, pituutta oli n.800m ja maasto oli vaihtelevaa,oli korkeus-eroja,kalliota,metsää,välillä ihan kiitettävän tiheää pöheikköä. Multa meinas loppuu jo kunto,mutta koiralta ei ja kaikki 6 keppiä löytyi.

Epätoivoisia sieni-retkiäkin on tehty jokunen, ei metässä juuri mitään kerättävää ole,mutta kivahan siellä on kuljeksia ja syödä vaikka vaan eväitä. Toissa päivänä mie törmäsin ihka ekaa kertaa hirveenkin, mun vahtikoira oli jossain eväiden luona ja mie itekseni metässä,kun metsässä rytisi. Riivattu kun pelästyin,yleensä on sen verran kova-äänistä meitin meno,että mihinkään elukkaan ei tule törmättyä. NIno ei kyllä lainkaan ymmätänyt koko hirven päälle,kun herran vihdoin kiiruhtaessa mun luokse laitoin sen katsastamaan paikan niin ei sitä kiinnostanut lain. Vähän kyllä jo huomaa koirasta ilmojen viilentymisen,vaikka toissa päivä vielä olikin aika lämmin,alkaa koirasta vauhtia löytymään.