Muutama sananen tännekin, taas pienen tauon jälkeen.
Tänään vieteltiin jälkikauden päättäjäisiä pienen jälki-kisailun merkeissä, harmi vaan,että kostea keli vei kieltämättä vähän fiiliksiä ja muutti suunnitelmia. Alun perin oli ajatuksena vähän laajempi ohjelma esineruutuineen ja tottiksineen,mutta tyydyttiin vaan lopulta ajamaan jäljet ja syömään hyvin. Katja oli tallannut meille kaikille lähes kisa-mittaiset jäljet,jotka sitten ominemme jäljestettiin. Ninon vauhti oli huima ja mie keskityin lähinnä pystyssä ja perässä pysymiseen ja kepeistä palkkaamiseen. Viidennen kepin jälkeen olo oli mainio,mutta sitten tulikin hetkellinen uskonpuute,kun luulin Ninon lähteneen kaverin jäljelle ja vähällä oli että ei palattu rutkasti takaisin päin. Onneksi bongasin Katjan läheltä ja sain vinkin,että ihan siellä ollaan missä pitikin. Ja hetken päästä löytyi se kutos-keppikin! YES! Hyvä päätös tälle kaudelle,viime viikon jälki oli loistosuoritus,vaikka oli haastava jälki kallioineen ja pururadan ylityksineen ja nyt vielä tämä. Välillä aina vilahtaa mielessä,että hitto vie kun omat taidot,kiinnostus ja jännityksen hallinta olisi aikoinaan piisannut myös tottispuolelle.. Vaikka toisaalta titteleistä viis, pää-asia,että on kivaa ja koiralla mieleistä tekemistä,sellaista missä se on hyvä.
Jälkien jälkeen oli ihmisten aika herkutella, olikin hienot eväät ,salaatit, piirakat,makkaran grillaukset ja suklaakakku kera kahvin. Koirat saivat omat namut palkinnoksi jäljestyksestä ja me Ninon kanssa ahkerimpina treeneissä kävijöinä istuin-alustan. Meillä on hieno ryhmä ja vetäjä,Kiitos kaikille kuluneesta kaudesta!
Kelistä johtuen kuvia ei tästä päivästä montaa ole mutta muutama räpsy kisaulun jälkeen kuitenkin.
Dani,Valtti ja Nino
Loppuun sitten kuva kotoa "veljeksistä".
Nyt kun tuntuu,että tällä erää on taas lentsut voitettu,pitäs taas enemmän aktivoitua lenkkeilemään. Saku&Bonon kanssa ollaan menty kyllä aika normitahdilla ja Danan kanssakin käytiin viimmeisiä sieniä etsimässä, vaikkakin sen reissun meidän aktiivinen hoffi missasi hengailemalla vaan Miron ja isomummin kanssa auton lähettyvillä,meidän muiden rämpiessä ihan kiitettävästi pitkin metsää.. Mokomakin laiskiainen. Mutta vähän vielä enemmän tässä liikettä kaipaisi. Tulis nyt vaikka vähän lunta,niin saattaisi alkaa pikkasen enemmin virtaa löytymään meikäläiselle,tää harmaus,märkä ja pimeys kyllä välillä rassaa.
Tän harmauden keskellä on ollut vähän pientä huoltakin, Roni- hoffi kipuili ja jalatkin lähti alta viime viikolla. Liekö alkaa vanhuksen aika olla jo kohta täysi. Rimadylillä kyllä palautui ja nyt on ollut taas ihan oma itsensä. Takapää on pitempää ollut jo epävakaa,mutta muuten on pirtsakka vanhus. Toivotaan,että vointi pysyy ennallaan ja aikaa vanhuksella vielä olisi.
Kommentit