Heippa! Maaliskuu vetelee viimeisiään,enkä mie ole saanut tänne sanaakaan.. Mutta laitetaas nyt jotain ja muutama kuvakin.

Kuun alku meni totaalisen pieleen,mie sain kunnon flunssapöpön ja kuumetta oli viis päivää,parhaimmillaan melkein 40 asteessa, eipä siinä paljon mitään touhuttu,muuta kun peittoa korviin! Tuossa meni sitten pari viikkoa toipuessa. Meinas mennä talven viimeiset jääkelitkin sivu suun, tai kulkeehan siellä vieläkin väkeä,mut mie en enää uskalla,mutta ehdittiin sentäs pari kertaa vielä sinne köpöttelemään,kertaalleen käytiin makkaraakin paistamassa, kera lentävän kaverin.

Mitä sä teet??

Hei,mitä toi tekee?

Danan ja Maxin uuden kotipaikan vieressä on myös kiva pelto,missä ollaan pari kertaa käyty ulkoilemassa, tosin Max joutuu aina jäädä kotimieheksi. Ei olla uskallettu poikia tutustutaa toisiinsa. Peltokuvat vaan oli niin tärähtäneitä,että niitä ei tähän viitti laittaa. Aika vähän on tullut kuvia otettua muutenkin,vaikka muutamia kivoja retkiä mahtuu maaliskuuhunkin.

Tärähtäneestä puheen ollen, tärähtänyt se on taas ollut hoffipoikakin, liukkaus (= siis mun horjuva kävely, töpötys ja liukastelu)ja treenitauko lisää puhtia suojella mua lenkillä,milloin kukakin saattaa olla varteenotettava uhka.. tai sitten iki-ihana,jolta voi kerjätä rapsutuksia. Kulje sitten tuon kanssa. Ja lisää tärähtelyjä ja stressiä oli tuossa viikonloppuna,kun loman aloituksen kunniaksi suunnattiin viikonlopuksi mökille, Nino teki hyvin selväksi makaamalla lauantai-aamuna koko pakkaus-ja lähtötohinoiden ajan ulko-oven edessä, " Mä sitten muutes lähden mukaan".  Oli myös kuulemma kauppareissun aikana mököttänyt paksissa hyvinkin loukkaantuneen näköisenä,eikä ollut ikkunaan koputtelijoita noteeranut mitenkään. Mutta mökillä oli kivaa, vaikka lauantai-iltana meni vedet poikki kesken saunomisen ja sunnuntaina jouduttiin sitten vähän olosuhteiden pakosta lähtemään kotiin jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Nyt pääsi vähän jo metsäänkin kävelemään, mutta oli siellä paikka paikoin aika tarpominen eli pitkällä ei vieläkään tarvinnut käydä.

Bunkkeri-alueen raput olivat aika jyrkät ja lumiset. Alas meni vauhdilla,mutta ylös oli aika pusertaminen.

Pienen tuumailun jälkeen uskallettiin käydä vähän jäällä hiihtämässä, ihan siinä "omalla lahdelmalla", näkyi siellä ulapallakin kelkat kulkeneen ja pilkkijöitä kulki,mutta en mie uskaltanut sinne asti. Tällä kertaa jäi vetovehkeet tarkoituksella koti,ettei mene koko loma luita ja mustelmia parannellessa, Nino sai siis juoksennella rauhassa irti,mun hiihdellessä perässä. Ja oli huomattavasti rauhallisempaa ja turvallisempaa,kun silloin tammikuun reissulla.

Suksippas sieltä jo!

Tsekkaus mökin suuntaan.

Ja tuoksut ulapalta.

Mökkireissun jälkeen onkin tehty pikkasen remonttia, maanantaina iltana sudin tuulikaapin seiniin (ja vähän muuallekin..) uuden maalin. Tiistaina vuorossa oli keittiön lattian laitto uusiksi, useamman kerran oli lähellä,että meidän askeleristeenä laminnatin alla olis nyt hovawartin nahka.. Joku kun haluaa olla osallisena joka hommassa.

Mutta näin meillä. Palataan taas!