Toissa viikolla jälkitreenissä ei "etsitty Väinöä",kun tälläkertaa Miro-ohjaaja oli hoidossa,mutta esineitä kyllä etsittiin ja löytyikin. Vaikka mun lähetykset oli mitä oli ja tuulista kun en mitään edelleenkään ymmärrä,niin koira meni ihan eri suuntaan kuin olin ajatellut.

Kuva:Katja Tilli

Jälki olikin vaihtelevan haastava, oli monenlaista maastoa,hiekkatien ylitystä jne. Keppejä oli kahdeksan,joista Nino löysi 5 ja mä yhden. Omineni olin Ninon kanssa metsässä jälkeä ajamassa, ihan hyvää harjoitusta sekin,pakko luottaa koiraa,kun jäljen tallaajaa ei ole mailla halmeilla.Muutaman kerran oli usko koetuksella,kun tunnuttiin olevan hukassa ja NIno ehti tuolla reilu 500m jäljellä käydä 3 kertaa uimassa ojissa..Alkaa siis jo lämpimät kelit häiritä.Mutta aina sieltä vaan tauonkin jälkeen takaisin jäljelle päästiin. Ihan siis tyytyväinen sai olla.

Tän viikon tiistaina jäljesteltiin taas, oli aika koheltamista ja liian kova vauhti ja vielä kuumassa kelissä, viis keppiä silti nousi. Pahin paikka oli kun jäljen tallaaja oli kulkenut jonkin matkaa leveän polun reunaa, Ninokin kulki,mutta sitä väärää reunaa.Jäljen loputtua iski kamala kakkahätä, liekö se ollutkin vauhdin syy,kesken työnteon ei vissiin (ja onneksi) malta. Ampumistakin olis ollut mahdollisuus jälkitreenien yhteydessä ottaa,mutta Nino sai lepuuttaa korviaan,se on muutaman viikon aikana kuullut  melua ihan riittämiin kompressorin ja naulapyssyn muodossa, Työnjohtajan kun pitää aina päivystää työmaalla. Työmaa on onneksi nyt valmis, kaksi kynnystä eneää puuttuu. Oma työnsarka pienikin remontti on ollut,vanhaa kun laittaa,niin kaikki on vähän vinkkarallaan välillä.

Uintipuljauksetkin on jatkuneet kun on ollut lämpösiä säitä, vähän pitänee sitä vaan rajoittaa,ettei iske hotspotit jo alkukesästä. Eilen oli Miron juoksu- kisojen jälkeen aika hoffipojankin kirmailla.. Kisojen ajan kun joutui nöpöttämään autossa,sinne kun ei parennu kirittäjäksi laittaa.

Ja sitten viilentymään

Ja se pakollinen poseeraus

Kävipä muuten taas tuttu vuotinen juttu, Miro ja iso-mummi tuossa samalla reissulla onkivat ja muutama kalakin tuli. Yksi pieni ahven sitten pääsi päiviltä ja se nakattiin mereen,arvatkaapa kuka sen sieltä kävi pelastamassa?? Harmi,kun ehtinyt kuvaa ottaa. Ninolla on siis edelleen joku pakottava tarve pelastaa kuolleet kalat merestä.