Ehdinpä nippa nappa parantua pahimmasta taudista ennen hoffimestiksiä,vaikka ei tässä ihan kondiksessa ole vieläkään. Mutta kyllä oli mukava olla mukana järjestämässä kyseisiä skapoja ja seurata paikan päällä kisoja. Aika sutinaa oli kisojen alla,etenkin maastopuolen ihmisillä saati sitten koetoimitsijalla,mutta riittihän sitä hommaa mm.kauppareissujen, perunoiden kuorimisen ja pullan paiston kanssakin. Kisat sujuivat ainakin mun mielestä hyvin,kaikki toimi hyvin,talkoolaiset piisasi ja kaikenlaisia suorituksia mahtui joukkoon,mutta niin pitääkin. Päiviä on erilaisia niin koirilla kuin ihmisillä. Tulostaso kisoissa ei ollut huima,mutta tuli niitä kuitenkin. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa ovat kisat uudelleen näillä nurkin.

Nino- parka joutui etelän reissun jälkeen olemaan vähän heitteillä, flunssa vei sen verran voimat,sitten kaikki työt sun muut siihen flunssasena,niin aina ei ihan jaksa. Eli aika kevyesti mentiin monta päivää,mutta onpa tässä ehditty sitten pariin kertaan ottaa ilo irti ulkoilusta, kertaalleen käyty ihan korvessa muutaman tunnin puolukkaretki,paitsi että puolukoita ei ole. Silloin tuli räpsättyä muutama kuvakin.

Onneksi tää luikero ilmestyi vasta, kun koira oli viuhtonut jo alas kukkulalta...

Viimeisimmällä kunnon metsäretkellä olikin sitten jo tosissaan syksyn tuntua, ei näkynyt luikeroita ja sateesta joutuen hirvikärpäsiäkin oli vaan muutama. Sieniä saatiin kyllä kiitettävä määrä,alkaa talvi varastot täyttyä. Hirvikärpäsistä puheen olleen,Ninon nahasta en ole niitä tänä vuonna nyppinnyt yhtään, voisko lie tuo punkkipanta oikeesti tehota niihinkin? Joka syksy koiran iholtakin on muutama kärpänen aina silloin tällöin löytynyt,mutta nyt tosiaan ei yhtään.

Jälkitreenit alkaa hiljalleen siirtyä viikonloppuun,mutta vielä viime tiistaina aikasemmasta suunnitelmasta poiketen treenattiin tiistaina. Ja huomennakin vielä mennään hämärään. Sitten kai jo kokonaan viikonlopulle. NInon viime jälki oli haastavaa laatua. Ensin alku ihan ok metsässä,mutta sieltä sitten pitkin pitkän pitkän polun viertä. Siellä jo sitten suhrattiin,kun koira ei ymmärtänyt,että se oikeesti menee sitä polun viertä. Käytiin siinä sitten sellaiset ryteiköt ja vattupuskat läpi,mutta sitten uusinta yritys ja kohta oltiin oikealla reitillä ja toinen keppi löytyi. Siitä sitten tiukkaa rinnettä ylös ja musta tuntui,että ihan pökerryksissä pyörittiin metsässä ja mentiin polkujen yli, en oikeestaan tiedä edes miten. En tiiä mentiikö edes oikeassa järjestyksessä ja mun kunto meinas loppua,mutta silti tulos 6 keppiä. Just tälläsistä treeneistä mie tykkään. Eli kandee luottaa neuvoon,Luota koiraan. Huomenna mennään taas jotain metsään hääräämään ja yli-huomenna Nino sitten siirtyykin veteraani-sarjaan, ikää nimittäin tulee jo 8 vuotta. Mutta sehän ei tahtia haittaa!