Ollaankin siirrytty marraskuun puolelle ja sekin jo aika pitkällä. Pimeää ja märkää on piisannut,lunta ja pakkasta siis jo oikeesti kaipaillaan. Mettäänkään ei meinaa ehtiä,kun tulee pimeetä niin nopsasti. Vaikkakin ollaan sitäkin välillä harrastettu, aamulenkki säkkipimeässä pururadalla ja Saku -kaverin kanssakin monen monituisen viikon jälkeen ollaan taas treffattu sekä pihamaalla että pimeässä metsässä. Sakulla on uutena asuintoverina rotikka-pentu Rambo, pariin kertaan Ninokin on pikkuriiviö tavannut,eikä se sitä suolistanut,vaikka epäilys oli. Pystis ja rotikka pentu yhdessäkään ei saanut ihan totaalisesti hermoja menemään,vaikka pystis-pennulle kertaalleen piti lievät lähdöt antaakin. Voi kun olis uskallusta ja tilaa harkita sitä pentua.

Kauden päättäjäiset ei ihan oikeesti olleet päättäjäiset,kertaalleen ollaan ehditty vielä jälkeä treenaamaan. Kävi vain pieni munaus,kun en ymmärtänyt koiraa kakittaa ennen jälkeä. Jäljellä sitten tietysti hirmu ryysäys päällä ja parin kepin jälkeen oli pakko hoffipojan luovuttaa luonnolliselle tarpeelle. Sen jälkeen tahti muuttuikin paremmaksi ja hienosti vaikeassa maastosta,jossa oli vähän muutakin häiriötä (risukkoa, ihmisiä liki olevan metsästysmajan pihalla,tien ylitys,hakkuu- aukio,pientä kiipeämistä kukkulalle) löytyi loputkin kepit,paitsi kutosen yli mentiin vauhdilla,saatiin siis jarrutella takasin päin. Mutta hyvät "ehkä kauden vimpot" treenit,eikä ainakaan voi arvostella,etteikö harrastella monipuolisissa maastoissa.

Muutaman vuoden tauon jälkeen ollaan herätelty hoffitreffejäkin eloon. Eilen käytiin raunioilla treenaamassa,vitsi oli kivaa. Edellisistä raunio-treeneistäkin on aikaa kiitettävästi. Hulvatonta oli meno etenkin näillä nuoremmilla hoffeilla,kyyneleet silmissä sai nauraa sitä elämäniloa ja päätöntä menoa,mutta raunioilla kaikki hiffasi mukavasti hommat. Alla muutama kuvatus.

Kuvat:Katja Tilli

Lopuksi oli sitten yleistä räpellystä kentällä

Ihan kuin se seurais

Pikku hyppy

Auts hyppy..ihan ei vauhti piisannut..

Nyt mää syön sut

Ja frisbee