Blogi on viettänyt kuukauden hiljaiseloa, ei ole ollut mitään fiilistä tarinoida tänne mitään ja kun mitään ei edes oikeastaan ole tapahtunut. Koko talven alku on ollut yhtä harmautta ja vesisadetta,plääh! Tälläselle talvesta tykkääjälle siis tosi tylsää. Jälkitreeni kautta olis ihan hyvin voinut jatkaa,mutta vähän on ollut inspis hukassa ja sitten jos inspistä olis on jo pimeetä tai sitten sen verran kuitenkin maa kuurassa,että jälkeä ei ole viitsinyt talloa. Aktiviteettinä on sitten saanut piisata pellolle silloin tällöin hukkuvat käsineet ja muut esineet. Ja pakko tunnustaa,että on nämä p..ka kelit vaikuttaneet vähän lenkkeily-intoonkin. Vähänhän tuo toimettomuus taas tuossa jo kasi vuotiaassakin näkyy taas herkempänä vahtimisena.

Tiistaina piipahdettiin kaatosateessa hoffitreffeillä raunioilla etsimässä muutama ukko, ilmasta huolimatta kivaa oli. Toivottavasti jatketaan näitä treffailuja taas jossain vaiheessa ja joku kerta toivottavasti koko kokoonpanolla. Rauniotreenitkin meinas meiltä mennä sivu suun,kun Nino sunnuntai-iltana villiintyi remmissä ja teki vauhdikkaat sivuhyppyloikat,ponkas siitä mua kylkeen päin ja siltä uudet sivuhypyt ja siinä vaiheessa sitten kuuluikin jo kiljunta,oikeeseen etujalkaan sattui ja sen ontuminen jatkui sitten maanantai aamuun asti. Onneksi oli kesäisen tappelun jäljiltä kipulääkettä jemmassa ja yhden tabletin jälkeen ontuminen loppui siihen,ei siis mikään vakava vamma onneksi. Olis taas äkkiää ollut joululahjarahat ihan jossain muussa käytössä, ei pitäs vanhenevan ukkelin enää kiekkua ja riekkua tuolla tavoin.

Riekkumisesta puheen ollen,meinas tuossa muutama viikko takaperin käydä köpelösti toisellekin riekkujalle. Tuossa lähistöllä asustaa hieman huonosti käyttäytyvä pikkuterrieri,joka ei vallan lainkaan tykkää muista koirista,tai ainakaan Ninosta ja sepäs pääsikin hihnassa hilluessaan irti pannasta ja syöksyi suuna päänä tien yli ja suoraan Ninon kimppuun. Sen verran sain Ninoa kiskottua aina hyökkäyksen tullessa taakse päin,ettei pikkuterri päässyt kiinni asti saati että Nino olis siitä saanut otteen,köpelösti siinä olis varmasti käynyt. Aika kauhee tilanne,mutta pikkasen meinas alkaa hiilestyttämään,kun ei ollut eka kerta kun koira pääsee remmistään irti. Että osaa ne pikkukoiratkin...

Nyt se on vissiin taas lähdettävä kohti kuraisia lenkkipolkuja.. Sitä lunta vaan niin ootetaan ja joulumieltä yritetään etsiä.