Touhukkaat pari viikkoa takana. On ollut leikkimökki-projektia, töitä, treenejä,reippaita lekkejä,talkoota sun muuta.

Lomaviikko meni vauhdilla, sunnuntaina 27.5 päivä vietettiin lämpöisessä kelissä mun veljen pihalla vohveleita paistellen ja käytiin koirien kanssa tutkailemassa riippusiltaa ja Kymijokea ja vielä sorakuopilla koiria uittamassa. Dana se reippaana tyttönä mulahti oikein kunnolla Kymijokeen,laiturin vieressä oli hirveä koivun-urpu massa ja koira-parka luuli kai että laituri jatkuu rantaan asti..eipä jatkunut ja neiti sukelsi tosi tyylikkäästi. Harmi,ettei silloin kamera ollut valmiudessa.

Loman jälkeen on ollut aika kevyt aloitus työn tekoon,tai kevyt ja kevyt onhan tähän mahtunut lääketenttiä,tyhy-päivää sun muuta ja viime viikon tiistaina oli oikein haastavat jälkitreenit,meillä oli oikein kartat,minkä mukaan jäljet oli noin niin kuin suunnilleen tehtävä.Tai ainakin alue oli siihen merkattuna. Ninon jälki lähti metsästä,koukkasi hakkuulle,sieltä metsään ja märkään ryteikköön,josta takaisin hakkuulle,joka oli ohjaajalle järkyttävän haasteellinen. Alku meni normaaliin tapaan toheltaessa ja kun alueella oli vielä luultavasti vahingossa poikennut toinen koirakko,meni alku ihan sössimiseksi. Joku keppi löytyi,mutta ei kartan eikä jäljentekijän  mukaan meidän keppi. Eikä kenenkään meidän ryhmäläisen.. Nino sai sitten liina perässä etsiä jälkeä ihan issekseen ja lopulta se löytyi. Hienoa työtä Nino teki,ohjaajan rämpimistä kosteikossa ja hakkuulla ei voi niinkään kehua ja olikohan meillä lopulta saldona 4 omaa keppiä + se mysteeri keppi. Pakko kahaista sen verran omaa jäljen tallomista,että olin ainakin pysynyt ihan sillä alueella,mikä mulle oli määrätty. Josko miekin joskus pikku hiljaa opin lukemaan karttaa tuolla keinolla,että on välillä noita karttajälkiä.

Tää viikko onkin ollut sutinaa,maanantaina veljen bullmastiffi kävi ristiside-leikkauksessa.Jessus sentään 62 kg nukutettua bullmastiffia painoi järkyttävän paljon,kun se piti kantaa autosta sisään. Siitä asti Dana on ollut meillä hoidossa,että Max saa toipumisen alkuun ja veljen avovaimo saa paranneltua kantamisessa teloutunutta selkää,veljen painaessa yövuoroja. Ihmeen iisisti on mennyt elo kahden koiran kanssa ja tulevat juttuun ihan hyvin,mitä nyt Nino kerta pari päivässä muistuttaa Danaa,että hän on pomo. Ruokailut on oma haaste,Dana on sairaan nopee ja Nino hidas,eikä ihmeemmin puolusta edes ruokaansa.. Eli ruokarauhaa saa vahtia. Yksi positiivisemmista asioista on, ettei mua ole edes henkeä ahdistanut. ( Mulla on siis vähän kaikkia allergioita,mm.koira,joka on ollut yksi vakavimmista asioista toista koiraa pohtiessa. Yhden mä olen sietänyt hyvin,mutta kuin sitten olis kahden laita?) Miro on niin innoissaan Danasta,että antaakohan se sitä kotiin enää ikinä?

Tän viikon keskiviikkona jälkeiltiin sitten taas, Nino veti omansa vauhdilla,mutta aika mukavan tarkasti,vaikka oli paljon maaston vaihteluita,mm.ihan kallio paikkoja ja vähän jekkujakin, mm. jäljen talloja oli kävellyt kaatuneen puun runkoa pitkin.Nyt ei reagoinut niihin suurestikaan,niin kuin keväällä niihin lumiläikkiin. Viitos keppi jäi,mutta muuten ihan mukava suoritus. Dana sai oman pienen frolic-jäljen ja sekin tais hiffata jotain. Oli ainakin illalla väsy. Eilen talkoiltiin koiraporukalla raunioradalla,nää vasara ja nauloja-jutut ei ole ihan mua varten,mutta nauraa saatiin ja kivaa oli. Tänään käytiin sitten pitkästä aikaa myös raunioilla treenaamassa. Keli oli lämmin ja mutta ei edelleenkään ikä paina Ninoa,täysillä se siellä veti. Liiankin täysillä,kun aika pitkään juoksenteli ennen kuin löytyi edes joku tolkku menoon ja saatiin edes suht järjestelmällisesti käytyä alue läpi ja ukot löydettyä.Ja ennen treenejä oli kuitenkin jo 4 kilsan lenkki takana.. Treenien puolesta en kyllä ainakaan tänä kesänä vielä taida uutta harrastelu-koiraa tarvita,yhdenkin aktivoinnissa on ihan tarpeeksi.