Liioin ei kovin keväiset ole kelit olleet vieläkään,mitä nyt tosin parina viime päivänä on jo vettä sadellut. Tosin mulle ei ole niin väliksi nuo kevät kelit,kun en ole innokas siivooja,niin rapakelit ja vesisateet ei ole mun juttu. Pääsiäisenä uskallauduttiin vielä jäälle reippailemaan,alunperin oli tarkoitus lähteä Lappeenrantaan näyttelyyn hoffeja katselemaan,mutta kun ei löytynyt kaveria matkaseuraksi valittiin suunnitelma B. B suunnitelma ei ollut lainkaan paha,kolme ja puol tuntia tallusteltiin jäällä ja välillä tosin rantauduttiinkin mm. makkaran paistoon.

Vauhdikasta menoa

Kevään eka karvamato

Maanantaina vielä Ninon kanssa käytiin lenkkeilemässä 10km samoilla vesillä,mutta sen jälkeen en enää ole uskaltanut jäälle mennä,puolen väli viikon maissa kun mentiin rantoja pitkin näytti jo sen verran huteralta ja rannat märiltä,että päätettiin pysyä kuivalla maalla.

Viikko sitten perjantaina meillä olikin sitten pitkästä aikaa toisenlaista äksöniä lenkillä.Lähdettiin Niinan ja koirien kanssa kimppalenkille. Niina vielä varoitteli,että Rambo on alkanut äijäilemään,mutta otettiin rottisjätkä matkaan mukaan kuitenkin,ihan kun ei varmuuden vuoksi viitti kimppalenkkejä unohtaa. Ihan mukavasti matka menikin alkuun,mitä nyt Nino taas heitti voltit,kun vauhdissa upposi hankeen.. Ehdittiin siinä sitten haastella Ninon ja Sakun vanhenemisestakin,vaikka ovatkin ihan ok kondiksessa molemmat joitain vanhenemisen merkkejä näkyy jo. Sakukin kun jo eilen täytti sen 9 vuotta. <3 Siinä olikin virhe puheenaihe,ei mennyt kun hetki kun herrat löysivät herkullisen nenäliinan rippeet ja siitäkö sitten raivo repesi,en tiedä kumpi hyökkäsi,mutta niin oli herrat kiinni toisissaan ja ottivatkin matsia ihan tosissaan..sen rotikka raukan kattellessa ihmeissään vieressä. Olikin aika työ saada ukkelit irti toisistaan,mutta irrottihan ne viimein tuloksena molemmilla vekki siellä toinen täällä. Olivatten onneksi pintanaarmuja,ettei tullut kalliimpaa lenkkiä. Ja mikä parasta herrat olivat sitten taas muutaman minuutin kuluttua ihan bestiksiä edelleen. Edellisesta matsista olikin jo aikaa,tais olla taistelu hevosenkakasta joskus jo ennen Miron syntymää,että ei nuo onneksi kamalan säännöllisesti tuota harrasta.=) Sen verran meille tuli taas kipulääkkeille matsin jälkeen käyttöä,että Nino osoitteli taas jumahtelun merkkejä matsin jälkeen,mutta voi olla,että syynä oli alkulenkin volttikin. Onneksi sekin helpotti sen yhden pillerin jälkeen..tai sitten se siirtyi minuun.Ite olen nimittäin ollut nyt toista viikkoa selkäkivussa,mitään kummempaa ei pitäs selälle olla käynyt. Töissä joutuu tietysti nostelemaan ja muutaman kerran siellä on vihlassu,samoin metsässä ja pellolla on tullut äkkiliikkeittä,kun välillä on liukasta tai upottaa,että ehkäpä noissa syy. Mutta kamalaa tää on, Buranasta ja lihasrelaksanteista huolimatta,mutta onneksi liikkeellä olo tekee parempaa kun makaaminen niin ei ihan hermot mene. Taas on vaan tullut huomattua,että hoffit,tai ainakaan tuo meidän yksilö ei ole heikon ihmisen koira. Nino ainakin on paljon normaalia skarpimpi ympäristöä kohtaan,nyt kun huomaa,että mä en ole kondiksessa. Eli lenkillä saa olla tarkkana,ettei herra ala pöllöilemään muita kulkijoita kohtaan..

Selkävaivoista huolimatta yritetään olla urheiluhenkisiä ja käytiin treenaamassa pikaisesti hakua eilen MAAILMAN HIRVEIMMÄSSÄ kelissä. HIrveä vesisade, tuuli ja kylmä kun hitto! Onneksi meitä ei ollut kun neljä paikalla,että saatiin pika pika treenit tehtyä ja sitten kotiin palelemaan loppupäiväksi.=) Seuraavat treenit voipi jo ollakkin jo jonkunmoiset jälkitreenit,koska ainakin muutama viikonloppu eteenpäin kun menee muissa kuvioissa,mm. seuran bh-kokeessa talkoilemassa.