Kesä on tuntunut jatkuvan vielä syyskuussakin ihan täysillä. Mutta syksy se on,Miro on aloittanut koulun hienosti ja oma kesälomakin loppui kuun vaihteessa. Nino on kuvauksen jälkeen ollut tietysti ontumatta..kuten arvata saattaa,olisihan sille rahalle ollut muutakin käyttöä,mutta onpa nyt silti rauhallisempi mieli,että etupään luustossa ei ainakaan ole vikaa. Hyvä juttu ja vakuutuksestahan tuli suurin osa rahoistakin takaisin. Tosin aika rauhallista elämää ollaan vietetty, vain muutama reilumman mittainen metsäreissu ja uintikeikka on kuvauksen jälkeen tehty,mutta muuten vain normaalit lenkit ja kerta viikkoset jälkitreenit, eli "rajuja riekkumisia"  ollaan vähän niinkuin vältelty ja menty tasaista tahtia. Ehkä se on kohta muutenkin tasattava tahtia lopullisesti,parin viikon päästä pärähtää mittariin 10v.. Tosin ei se nyt niin kamalasti vielä näy,vauhti on tasoittunut kyllä,noin niinkuin yleensä eikä mun kädet ole mustelmilla kuin enää tosi harvoin. Se käsissä roikkuminen ja pureminen siis toden totta loppuikin joskus. =) Mutta hyvin Nino jaksaa lenkkeillä vielä ihan entiseen malliin, meidän normi lenkkimäärä päivässä vaihtelee kamalasti, ihan jo töiden ja Miron takia, mutta sellanen  5-8km tulee lähes joka päivä mittariin kuiten ja kepeästi menee sitten ne ekstra-päivät,jolloin mennään enemmänkin. Jälkitreeneissä jäljestetään lähemmäs 1km joka kerta ja useimmiten ei mitenkään helpossa maastossa..Joku muu siellä on liemessä kuin koira.. Iso-mummi välillä sanoo,että ei Nino enää ole niin skarppi kuin ennen..ja taitaa totta puhua. Viime viikolla Miron nimppareilla pääsi pari vierasta sisään ihan hoffi- herran huomaamatta,joku se vaan veteli hirsiä... Näitä vastaavia kyllä on sattunut muutaman muunkin kerran,mutta se kuuluu tulevaan pappa-ikään. <3

Eläinlääkäri -reissullahan löytyi myös se viallinen hammas,se on vieläkin suussa ja saa siellä nyt edelleen pysyä.Poistellaan sitten viimeistään jos alkaa vaivaamaan. Mietityttää muutenkin huonosti syövän koiran kanssa mitä tekee isoimman poskihampaan poisto.Mitä ja miten se sitten syö? Nino ei ole ikinä suostunut syömään liotettuja ja pehmenneitä nappuloita.. Tosin jäähän sille vielä toiselle puolelle täysi kalusto. Mutta hammas on nyt vaan seurannan alla.

Touhu- puolella ollaan jatkettu jälkitreenejä ahkerasti,treenit on menny ihan mukavasti,vauhtia on yleensä edelleen liikaa ja joskus keppejä jää yks kaks. Muutamat viime treenit ollaan menty Ninon kanssa kaksin,ilman siis,että jäljen tallaaja kulkee perässä. Ihan hyvää harjoitusta näin loppu kesästä taas luottaa vaan koiraan.Ninon kanssa kun ei enää ole mitään vähiäkään tavoitteita ja pienet häiriöt jäljellä ei haittaa,ollaan poimittu matkalta myös treeni-kaverille kanttarellit. =) Pieniä kommelluksiakin on sattunut, viime viikon treeneissä multa hukkui koko koira kesken jäljestyksen. Ekan kepin jälkeen jälkimaasto oli sen sortin pöpelikköä,että pakko oli laskea liinasta irti ja johonkin se koira katosi,jäljesti varmaan jäljen läpi,osan ainakin,koska kun pääsin pois umpi-puskista ja viitisen minuuttia seisoskelin läheisellä hiekkatiellä ja huutelin koiraa niin jostain se sinne lopulta pölähti,tosin ilman keppejä. =D Pöpeliköstä jatkettiin vielä hommaa uudelleen ja bongattiin kolme keppiä,mukaan lukien se vimpo,että ei paha moinen seikkailu.

Jälkihommien lisäksi Nino on päässyt edustamaan. =) Meillä oli muiden hienojen edustus-koirakoiden lisäksi oikein hieno viiden hoffin edustus Kaakon Käyttökoirien riveissä Haminan harrastemessuilla 7.9.,messuilla siis esiteltiin paikallisia harrastus-mahdollisuuksia. Ja koska koululaisilla oli koulupäivä,väkeä piisasi,arviolta 2000 henkeä. Leevi esitteli tottista ihan esiintymis- lavalla asti, Muru,Tyyne,Velmu ja Nino oli rapsuteltavana ja me omistajat kertomassa lapsille ja nuorille koiraharrastuksesta. Ihan huisin mukava tapahtuma ja mukava päivä. Ja kummasti vaikka Nino ei ole aina maailman sosiaalisen koira,niin kun se on "duunissa"se hoitaa hommansa hienosti ja ihan oikeesti näyttää jopa nauttivan siitä. Päivän aikana Nino keräsi varmaan miljoona rapsutusta ja satoja halauksia, toivottavasti ei tottunut liikaa,millä sitä sellaista määrää täällä kotona jakaa. <3

Nino ja Muru rapsuteltavina

Äiskäää,täällä mä oon!