Viime lauantaina piipahdettiin leirillä Haukkulaaksossa,oltiin siis vaan päiväseltään käymässä,kun viikonlopulle oli muutakin ohjelmaa. Leirillä oli ihan mukava määrä koirakoita,hoffeja ja muutama muunkin rotuinen. Nino oli ainoa blondi-hoffi,missä lie ne kaikki muut?? Blondiahan on ihan paras väri. ;) Tosin Nino kai tuumi olevansa väärän värinen ja kastautui kura-ojassa, tosin vähän huonoin tuloksin,meni merkit väärin päin,kun koira oli alhaalta musta ja ylhäältä vaalea..mutta mitä sitten..sinnepäin kuitenkin. =) Lauantai oli ihan toimelias päivä, ensin peltojälkeä,tosin Ninon kohdalla jäljestettiin peltojälkeä ihan niin kuin mennään metsässä eikä millään FH-tyylillä. Ihan ei enää 10v. koiraa aleta uudestaan koulutella. Jälki oli 250m pitkä,muutamalla kulmalla ja 6 kepillä,joista viisi löytyi. Jäljen jälkeen ruokailtiin,sitten osa otti tottista, meistä kolme esineruutua,pikkasen pöpelikössä oli meitin ruutu,mutta kaikenlaisissa maastoissahan pitää treenata. Iltäpäivän lopulla sitten vielä hakuiltiin ja Nino ihan yllätti pitkän pitkän hakutauon jälkeen se meni hienosti maalimiehille ja jopa haukkui! Eka palkkasi heti ekasta haukusta, kolmas vaati jo pitempää haukkua. Ihan kiva oli huomata,ettei vanhat taidot ole kadonneet mihinkään. Hienosti Nino jaksoi pitkän päivän,muutamat frisbee-heitotkin otettiin lopuksi tottiskentällä ja sitten kotiin. Kuviakin toivottavasti leiripäivästä tulee joskus.Kotimatka oli kyllä aika kaamea,märkää,pimeetä,sumua, oikein perus syksy keli. Mikä hienointa Nino ei edes ontunut aamulla,vaikka aika rankka päivä oli takana. Tosin on se ajoittain ylös noussessaan jäykkä,pari ekaa askelta on onnahtelevia,mutta venyttelyn jälkeen aina notkistuu. Ja mun mielestä jäykkä alue on oikea etujalka. Juttelin yhden beagle-ihmisen kanssa,jonka vanha beagle oli oirehtinut samalla tavalla vanhemmiten joskus nuoruudessa tullutta lihasvammaa. Liekö meilläkin jotain sellaista,onhan tota tullut rymyttyä vuosien saatossa.

Tiistaina taas puolestaan treenailtiin jälkeä ja olikin oikein treenit! Katja teki Ninolle jäljen ja jo heti alusta Katjan edeltä sinkosi kaksi hirveä ja menivätten vielä samaan suuntaan minne NInon jälki. Haastetta oli siis tiedossa. Janalta NIno lähti hyvin,eka keppikin löytyi ja sitten hupsis,kohta oltiin hukassa. Jossain vaiheessa tultiin pois metsästä ja näin jäljen loppumerkin ja päätin,että yritetääs uudestaan. Ja hyvin meni taas,Nino merkkasi ekan kepin paikan ja ihmetteli,että miksi ei palkkaa heru?? Taas ekan kepin jälkeen mentiin hukkaan,nyt vaan toiseen suuntaan. 1,5km pöllöiltiin siellä metsässä,Nino varmaan reilusti enemmänkin,kun annoin sen välillä etsiä jälkeä itsekseen. Lopulta oli pakko luovuttaa,mutta mentiin sitten vielä Katjan avustuksella ajamaan jälki pois. En tiedä hirvetkö ne sitten meidän jäljestyksen sotkivat,ihan noin tuoreita jälkiä jäljelle harvoin sattuu. Nino oli kyllä into päällä vielä kolmannella yrittämällä ja kun mie en pysynyt perässä, niin Katja ajoi jäljen Ninon kanssa. Vähän se ohjausta tarvitsi siellä missä oltiin paljon pöllöilty ja sotkettu jälkeä ja hetken myös ihmetteli,kun kuski vaihtui.=) Mutta loppu sujui hyvin ja ihan kaikki kepit löytyi. Mie rämmin lihapullat taskussa perässä ja yritin keretä palkkaamaan kepeillä. Mutta oli kyllä oikein tiimityötä ja tuli todettua,että hyvin koira jäljestää pimeässäkin,19:40 on aika pimeetä metsässä.. että sellasta. Aika urakka,kun se oikea jälkikin oli vähintään alokasluokan jäljen mittainen. Ihan kamala ikävä näitä treenihommia tulee, jos Nino treenailut alkaa olla tässä,toivottavasti ei ja jaksaa jatkaa vielä ensi kesänäkin,vaikka sitten vähän kevyemmällä sykkeellä. Lauantainahan se sitten tulee täyteen, Täysi Kymppi <3