Toissa perjantaina oli oikeinkin kevään tuntua,tosin tuulla tuiversi niin,että lenkkireitillä ehti kaatua puukin,suoraan oli rysähtänyt polulle,onneksi me oltiin silloin jo kaukana..

Rytinää oli muutenkin,alku-lenkki meni mukavasti,sain muutaman kivan kevät-kuvankin räpsittyä.

Hetkeksi pysähdyttiin pellolle ja mun hyvä idea oli juoksuttaa koiria kepin kanssa.. Nino on aina luovuttanut keppinsä Sakulle, mutta hetki tämän viimeisen kuvan oton jälkeen sitten ei käynytkään niin kuin aina..Saku tuli ja yritti viedä kepin ja samassa silmän räpäyksessä Nino oli Sakun kurkussa kiinni.. Hirvee härdelli ja huuto,Rambokin jo kiinnostui hieman,että menisikö messiin mukaan. Niina repi ja potki Ninoa Sakun kimpusta,mie huudan kun syötävä,kiskon Ramboa pois..Rambo saatiin pois hässäkästä ja jotenkin lopulta Nino irti Sakusta. Tuloksena oli sitten verenvuotoa ja ontumista,Saku-parka oli enemmän ottavana osapuolena, mutta päästiin pois metsästä. Oli pari aika vaisua papparaista kun poispäin käveltiin. Kotona huomasin,että löytyi Ninostakin kolme reikää korvasta,pari pintanaarmua ja yksi syvempi haava. Onneksi kuitenkin molemmat koirat selvisivät ilman lääkäriä ja parin päivän päästä Sakukin oli jo taas oma  itsensä.<3 Taistelu-illan päätteeksi Nino vielä riemastutti kotona syömällä meidän pitsan.. Että sellanen hovawartti taas =)

Eilen sitten otettiin uusinta lenkki. Se sujui taas hyvässä hengessä ilman rähinöitä tai Ninolla ja Sakulla on aina omat rähinänsä,se on niiden juttu ollut aina,mutta silloin ei tapella vaan melutaan vaan. =) Että eiköhän papparaiset ole taas ihan kamuja keskenään.

Maastokin oli viikossa muuttunut taas talviseksi. Tosin nyt on melkein kaikki lumet taas huvenneet ja aloiteltiin treenikauttakin jo. Ihan ei jäljelle vielä pääse,mutta esineruututreenit pidettiin jälkiryhmän kanssa. Olikin hoffipainotteiset treenit,kun esineitä etsi tällä kertaa 6 hoffia ja yksi aussi.Nino touhusi entiseen tapaansa,mutta on sillä vähän vauhti hiljentynyt tässä talven aikana. Ihan vanhaan malliin se seilasi pitkin ruutua,mutta hitaammalla tahdilla. Saas nähdä kun jäljelle päästään,että kestääkö vielä papsulla kunto vai pitääkö alkaa jälkiä lyhentämään. Nyt tosin hetki vielä huilitaan,ennen kun ihan viikottaiset treenit alkaa.

Pentusuunnitelmiakin on ilmassa,mutta on vielä vähän harkinnan asteella,että katsotaan katsotaan.. Pojat näyttää tällä hetkellä vihreää valoa ja Miro on totaalisen innoissaan tulevasta pennusta.. Suurin stressin- ja huolenaihe mulla on Ninon suhtautuminen uuteen tulokkaaseen.. Kaikki vinkit ja kokemukset otetaan kiitollisena vastaa! Nino on nyt 10,5v,kovin pitkään ei tässä ole varaan pennun hankintaa miettiä,koska jotenkaan ei tunnu kivalta ottaa pentua tosi vanhan koiran kaveriksi..toisaalta en mä haluaisi koirattomaksikaan jäädä,kun koiratouhut on mun ainoa oma harrastus.. Ja enhän mie käy edes lenkillä ilman koiraa. =D