Aika hiljaiseloa ollaan vietelty,muutaman kerran ollaan käyty Niinan ja
Sakun kanssa metsälenkillä.Nekin on sujuneet kommelluksitta
(kop,kop),edes mitään herkullisia raatoja ei ole löytynyt. Koirien on
ollut tyytyminen painimiseen ja juoksenteluun, toisaalta mikäpä sen
kivempaa. Ihan hyvä juttu,että on nuo metsäkaverit meillä, saa Ninokin
reippaampaa liikuntaa, kun ei tämä oma liikkuminen enää kasvavan mahan
kanssa ja etenkään työpäivän jälkeen ole mitenkään reipasta. Eli
remmilenkkeilyt on tällä hetkellä lähinnä pieniä happihyppelyjä.
Mutta onpahan Nino nyt ehtinyt niilläkin keksiä uuden jutun, ollaan
aina välillä kävelty illalla isäntää vastaan töihin, siitä saa
sellaisen mukavan muutaman kilometrin iltalenkin ja auton kyydissä
ollaan sitten tultu kotia. Muutama kertana ei olla ehditty ihan perille
asti ja ollaan hypätty jo matkalta kyytiin ja nythän Nino on
ehdottomasti sitä mieltä,että jokainen auto joka hiljentää risteyksiin
tai töyssyihin,on ehdottomasti oltava MEIDÄN AUTO. Varsin mukavaa näin
pimeissä syys-illoissa autoja kohti hillittomästi hilluva rontti.
No, vaikka nenä ei autobongailussa aina ihan toimikkaan,tänään käytiin
vielä porukalla peltojäljellä. Taitaa hiljalleen sekin harrastus tältä
vuodelta jäädä, tai rajoittua vapaapäiviin, sen verran aikaisin tulee
pimeä, että kiirusta pitää työpäivän jälkeen ehtiä jälkiä tekemään.
Jäljellä nenä kyllä toimii,vaikka aika poukkoilua ja ryntäilyä
jäljestys taas tänäänkin oli. Alkumatka etenkin oli aivan holtitonta
menoa, mutta kaikki kuusi esinettä ja keppiä löytyi,eli ei siis täysin
hutilointia.
keskiviikko, 18. lokakuu 2006
Kommentit