Aika hiljaiseloa ollaan vietelty,muutaman kerran ollaan käyty Niinan ja Sakun kanssa metsälenkillä.Nekin on sujuneet kommelluksitta (kop,kop),edes mitään herkullisia raatoja ei ole löytynyt. Koirien on ollut tyytyminen painimiseen ja juoksenteluun, toisaalta mikäpä sen kivempaa. Ihan hyvä juttu,että on nuo metsäkaverit meillä, saa Ninokin reippaampaa liikuntaa, kun ei tämä oma liikkuminen enää kasvavan mahan kanssa ja etenkään työpäivän jälkeen ole mitenkään reipasta. Eli remmilenkkeilyt on tällä hetkellä lähinnä pieniä happihyppelyjä.
Mutta onpahan Nino nyt ehtinyt niilläkin keksiä uuden jutun, ollaan aina välillä kävelty illalla isäntää vastaan töihin, siitä saa sellaisen mukavan muutaman kilometrin iltalenkin ja auton kyydissä ollaan sitten tultu kotia. Muutama kertana ei olla ehditty ihan perille asti ja ollaan hypätty jo matkalta kyytiin ja nythän Nino on ehdottomasti sitä mieltä,että jokainen auto joka hiljentää risteyksiin tai töyssyihin,on ehdottomasti oltava MEIDÄN AUTO. Varsin mukavaa näin pimeissä syys-illoissa autoja kohti hillittomästi hilluva rontti.
No, vaikka nenä ei autobongailussa aina ihan toimikkaan,tänään käytiin vielä porukalla peltojäljellä. Taitaa hiljalleen sekin harrastus tältä vuodelta jäädä, tai rajoittua vapaapäiviin, sen verran aikaisin tulee pimeä, että kiirusta pitää työpäivän jälkeen ehtiä jälkiä tekemään. Jäljellä nenä kyllä toimii,vaikka aika poukkoilua ja ryntäilyä jäljestys taas tänäänkin oli. Alkumatka etenkin oli aivan holtitonta menoa, mutta kaikki kuusi esinettä ja keppiä löytyi,eli ei siis täysin hutilointia.